This monkey just did 700 push-ups.

On jälleen tullut aika vetää pää omasta äsyristä haukkaamaan raitista ilmaa. Tänään koko päivän ahdisti niin, että tuntui kuin jokin raskas ja itsepäinen olisi istunut liikahtamatta rintakehäni päällä, saaden minut väistämään ihmisten katseita ja risteäviä polkuja. Pieni, mielialoja huomioimaton hikoilu sai minut kuitenkin lauhtumaan niin, että nyt olen jälleen aivan säyseä joskin ponneton.

Huomenna Kulttuuritalon lavalle kapuaa jälleen mies, jonka kieli ei kenties kuuluisuudessaan vedä vertoja Simmonsin vastaavalle, mutta joka muuten pesee maalatut sukkahousupellet mennen tullen. Danko Jones on jälleen täällä, enkä tohdi ajatellakaan mitä se huomisen osalta tarkoittaakaan. Viskiä ja pogoamista nyt ainakin.

Torstaina saan ensikosketuksen paljon mainostamaani A-korttiin. Joo, jännittää. Mitä vetoa niin olen ainoa a) nainen, b) kolmekymppinen ja c) vain kaksi kertaa edes prätkän kyydissä istunut koko ryhmässä.

Perjantaina on vuorossa Laugh Riot, johon sain lipun joululahjaksi. Toivottavasti se on oikeasti naurattava.

Ja maanantaina tulevat myyntiin Pinkin Suomen-keikan liput. Pitäisiköhän samalla vaivalla laittaa lotto vetämään?

Päätin jo, etten mieti loppuviikkoa kuin aikaisintaan torstaina.
En mieti, kosken sille mitään voi.
En mieti, koska.
En mieti.
En.