Laitureilla heiluttaa kaikki joiden osa on odottaa

Olin tänään palkanmaksajani palveluksessa aamuseitsemästä iltayhdeksään. Päässä sakkaa pahan kerran.

Aamulla sonnustauduin buutsisaappaisiini ja hiphuggereimpiin farkkuihini, joiden lahkeiden leveääkin leveämmät käänteet olin avannut viikonloppuna. Viimein niiden pituus toimi - koron kanssa, tehden profiilistani miellyttävän jalkavan ja seitsemänkymmenlukuisen. Aurinkolasit silmilläni tarmokkaasti katua kopsutellessani tunsin oloni melkein rokkitähdeksi tai vähintään joksikuksi tärkeäksi.

Salilla treenasin uudella ohjelmallani ensi kerran saaden sekä pakarat että ojentajat melkoiseen happotilaan. Odotan masokistisesti hykerrellen huomista lihassärkyä, joka tekee sängystä kohottautumisestakin uroteon.

Kävin lunastamassa itselleni PMMP:n uusimman. Kuuntelin sen kokonaisuudessaan töissä ja työmatkoilla yhteensä neljästi läpi. Toistaiseksi pidän eniten kappaleista 3. (Lautturi) ja 6. (Pariterapiaa). Kotimatkalla kuulokkeista tulvi numero 8. (Tulva), Miran hauraalla äänellään tulkitsema puoliakustinen ja eleetön laulu menetetylle rakkaudelle. Olin polvillani.

Kohistessa sadekuuron
et kuule kun kerron:
sun jälkeesi on yksinäisyys
pahempaa kuin koskaan ennen


Juuri nyt en toivoisi paljonkaan. Vain hieman selkäänpiirtelyä, johon nukahtaa.