Voiko kuume nousta silkasta kaipaamisesta? Tänään se näytti hetken mahdolliselta.
Vuosia sitten näin Ally McBealista jakson, jossa vanha nainen leskeydyttyään halusi vain nukkua. Unissa hän pääsi vielä kerran lähelle menehtynyttä rakastaan. Tänään, kahden tunnin päiväunilta pää painavana herätessäni ymmärsin täsmälleen, mistä siinä oli kyse. Unessa on vaivatonta ja yhdentekevää. Herättyään muistaa välittömästi, miksei alunperinkään halunnut avata silmiään.
Kun keskittyy, oikein upottautuu hyvään romaaniin, voi hetken olla kuin ei olisikaan. Kunnes on jälleen alettava.
Myötätunto, ystävälliset eleet ja lohduttavaksi tarkoitetut sanat saavat vaivalla rakennetun pokerini murenemaan perustuksiaan myöden. Älkää siis loukkaantuko, jos vain käännän selkäni. En vain pysty muuhun, en nyt.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Olen käynyt viimeisen kuukauden aikana läpi yhtä samaa unta, jossa otan kiinni entistäni kädestä ja hän puristaa sormensa tiukasti omieni ympärille. Tuon unen jälkeen rintaa puristaa ja herääminen tuntuu pakkopullalta.
Kunpa ne tunteet toisivatkin päälle vain kuumeen. Se olisi sentään helpompi kestää.
Lähetä kommentti