Voiko olla niin, että on yksinkertaisesti huono-onnisia ja parempionnisia? Vai tyytyvätkö toiset vain vähempään?
Täysin loukkaa(ntu)misriskittömän keskustelun käyminen ihmisten kanssa saattaa olla mahdotonta; vähintäänkin sellainen interaktio on läpeensä merkityksetön. Vanha neuvo ohjeistaa välttämään debatointia politiikasta, uskonnosta ja rahasta ruokapöydässä - itse tunnen lukuisia älykkäitä, valistuneita ja sosiaalisesti kyvykkäitä ihmisiä, jotka tuohtuvat edellämainittuja aiheita huomattavasti enemmän omaan siviilisäätyynsä tai lastenhankintatilanteeseensa kohdistuvista spekulaatioista tai uteluista illallisen äärellä.
Näitä ymmärrän siis itse välttää, elleivät ne luontevasti nouse aiheiksi. Mutta entäpä kysymykset sisaruksista? Kerran kyselin mielestäni varsin sulavasti erään ystäväni entiseltä poikaystävältä tämän sukulaisesta small talkin hengessä. Varsin nopeasti kävi ilmi tämän sukulaisen olevan paitsi suvun hyljeksitty musta lammas myöskin vankilassa huumerikoksista. Kysymykset perheistä ja lapsuudesta: entä jos keskustelukumppani onkin adoptiolapsi tai vaikkapa perheväkivallan tai insestin uhri? Tuntuuko hänestä silloin omituiselle selvittää tilannettaan kysyjälle? Lempiruuat? Mitä jos seurueessa on syömishäiriöinen? Viimeksi lukemasi kirja, jos joukkiosta jollakulla on vaikea lukihäiriö? Ja jos joku änkyttää tai on ylittämättömän ärrävikainen, minkälaiset aiheet tuntuvat alleviivaavan tai ehkä jopa pilkkaavan moista?
Luonnollisestikin normaaleissa puolituntemattomien keskustelutilanteissa esiin nousevissa kysymyksissa vastuu loukkaantumisesta on loukkaantujalla. Ajat ovat kuitenkin muuttumassa: mikä enää on korrektia arkipuhetta ja mikä hiillostamiseksi tulkittavaa urkkimista? Onko epäkohteliaampaa tiedustella, moniko keski-ikäisistä sukulaistädeistä lajittelee jätteensä vai parikymppiseltä, joko tällä on (heteronormatiivinen) vakkariheila?
Olen havainnut hiljattain alkaneeni vältellä Facebookissa hengailua. Siellä on nykyisellään aivan liiaksi ihmisiä, jotka saattavat yltyä esittämään kiusallisia kysymyksiä ja joutavia näkemyksiään milloin mistäkin. Hetki sitten en ollut kylliksi varuillani, vaan jouduin juurikin edellämainitun väijytyksen kohteeksi: vuosikymmenen takainen työkaverini halusi vaihtaa kuulumisia. Tänäkin päivänä liikkuu vapaalla jalalla ihmisiä, jotka eivät osaa lukea merkkejä: jos toinen ei spontaanisti ja luontevasti ala kertoa suhteestaan, lapsistaan tai perheestään, niistä ei luultavastikaan kannata udella. Kunpa, voi kunpa vain olisin kehdannut vastata valtakunnanfeministi-Moilasen neuvojen mukaisesti mistä sä tiedät, että mulla edes on kohtu?
Ja se suhde. Niin, mitä siihen sitten sanoo? Valehtelin vain vähäsen ja pakenin offlineen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
11 kommenttia:
Kyllä se taitanee olla parasta niin, että jokainen aihe on ihan ok ja mikäli jotakuta asia häiritsee, voi hän siitä mainita. Loukkaantuakkin voi jos utelua vielä sen jälkeen jatketaan. Ainakin siihen asti että opimme lukemaan toisten ajatuksia, tai välittämään muille ajatuksia, tai jotain sen suuntaista. Ihan vain jottei maailma mene liian hankalaksi.
niin. toistan: "Luonnollisestikin normaaleissa puolituntemattomien keskustelutilanteissa esiin nousevissa kysymyksissa vastuu loukkaantumisesta on loukkaantujalla."
arkijärjen käyttö keskustelutilanteissa riittää tavallisesti aika pitkälle, ja maailmahan nyt on hankala ihan yrittämättäkin.
Mulla ongelma ei yleensä ole kyselyosiossa vaan siinä että kerron vaan yksinkertaisesti liikaa, tutuille ja vähemmän tutuille :D
Lopputulos on sama, ihmiset loukkaantuu.
Keskutelu toisen ihmisen kanssa on aina potentiaalisesti vaarallista.
kiisseli: kuulostaa tutulle :D itsehän olen myöskin lörpöttelijöiden ja syventävien seikkojen paljastajamestari.
o: tismalleen. jos keskusteluun ei sisälly riskiä, ei siihen luultavasti sisälly mitään muutakaan tärkeää saati mielenkiintoista.
Liian pitkä tekstin kun kerkesin ennen kommentointia unohtaa tuon aikaisemmin olleen pätkän jo :P
...tai liian lyhyt muisti ;)
Ei missään nimessä ole kiinni muistista! Se nimittäin tarkoittaisi että minussa olisi jotain vikaa (tai parannettavaa) ja sille linjallehan minä en lähe! :P
:D aukotonta päättelyä! näin sen on oltava!
tää teksti oli ihan sikahyvä, ja mietin kauan mitä tähän hienosti kommentoisin, mutten ole vieläkään keksinyt mitään.
aww, kiitos! luin oikein uudelleen, että hoksaisin miks se oli hyvä :D kai siks, että se tuli kirjoitettua satunnaisesti. ne on yleensä suunniteltuja parempia.
Lähetä kommentti