Ennen kuin palaat toisen luokse jolle annat elämäsi ainoan

Minä itken keskimäärin kahdesti vuodessa. Tavallisesti ainakin toiseen kertaan liittyy sydämen särkyminen tai vähintään naarmutus.

Viime yönä itkin niin, että tänään vartaloa kivistää koko mitaltaan. Ja jos ihminen ei itke usein, sen kerran kun se aloittaa, ei se tahdo saada sitä loppumaan millään.
Jotkut myös osaavat tyrskiä sivistyneesti nenäliinan kulmaan, meikkiä tuhrimatta ja eteerisesti karpalo kerrallaan. Minä en kuulu heihin: ulvon sotkuisesti, äänekkäästi, räkäisesti ja lopulta hengenhaukkomisesta kouristellen. Voitte kuvitella, miten valtavan hemaiseva olen tällä hetkellä, kun silmien tilalla on punaiset tennispallot ja nenänalus rohtunut.

Itkin kaikkea, mistä joudun luopumaan.
Sitä, ettei elämä mennytkään kuten toivoin sen menevän.
Siksi, että olen väsynyt vääriin valintoihin; siksi, että olen väsynyt vihaamaan itseäni niiden vuoksi. Siksi, etten jaksa enää olla ainoa vastuullinen kahden kaupoissa.
Sitä, etten ole kaikkea sitä mitä haluaisin olla kaikille niille, joille haluaisin; sitä, etten ole suostunut näkemään sitä ennen.
Että olen väsynyt poljetuksi tulemiseen ja odottamiseen, itseni pidättelemiseen ja pienentämiseen, mutten tiedä pystynkö muuttamaan sitä; että tiedän kyllä, miten se tehtäisiin. Etten jaksaisi enää pitää kiinni, mutta osaanko päästää irtikään.
Että tutusta kivusta luopuessa saa tilalle tuntemattoman ei-minkään ja kuinka se pelottaakaan.

Tämän kaiken etukäteen, että itse tilanteessa en menisi pieniksi, myttyisiksi palasiksi.


Ostin eilen Laura Sippolan levyn ja kuuntelen sitä mielialaan sopivasti. Pidän sen tavasta käyttää ääntään: suorasta, kulmikkaasta ja karkeasta, jopa maskuliinisesta, makeilemattomasta. Vakavasta.


On paljon lauluja sydämistä
särkyneistä, väsyneistä
jotka laahustavat pimeitä kujia
vuodesta toiseen yksin,
jotka luulevat oppineensa, ettei kannata
rakastua väärään mieheen tai naiseen
vaan keskittyä olennaiseen
ja kuitenkin päätyvät samanlaiseen,
joka viimeksikin sydämen sai särkymään

- Laura Sippola: Lauluja sydämistä