Mä haluaisin kamalasti kirjoittaa siitä unesta, jota näin viime yönä; siitä, missä kaikki oli viimein oikein ja ihanasti ja pelottavan täydellisesti; siitä, mistä en olisi halunnut herätä koskaan; siitä, joka tuntui niin todelliselle, että havahduttuani jäin taas toviksi kellumaan siihen tajunnalliseen välitilaan yrittäessäni ratkaista, kumpi oli totta: se vai tämä.
Mutta en mä varmaankaan voi.
Siispä.
Toisinaan on kovasti etua siitä, että on joskus jaksanut jututtaa ravintoloiden ovimiehiä ihan urakalla. Helsingin kokoisessa pikkukaupungissa ne kuitenkin kiertävät ovelta toiselle, ja silloin tällöin menneisyyden ystävällisyys ja leikkisyys palkitaan. Eilen käytiin laittamassa lakeerikkaalla koreasti Apollossa, joka markkinoi itseään jokailtaisella livebändillä. Kyllä mun mielestä silti 10 € silkasta sisäänpääsystä on turhan suolaista. Onneksi ei tarvinnut maksaa.
Bändi oli kyllä mielettömän viihdyttävä. Pojat vetivät show'ta niin antaumuksella, että kyseessä olisi voinut kuvitella olevan joku oikeasti maailmansuosiota nauttiva rokkiyhtye eikä suinkaan satunnainen ruotsalainen coverpumppu. Ne olivat oikein ammattitaitoisia ja settikin oli koostettu juuri riehakkaan humalaista kolmenkympin kumpaakin puolta kulkevaa juhlayleisöä silmällä pitäen.
Juhlayleisö. Kuosma totesi loppuillasta siihenastisten havaintojensa perusteella, että "Sitä haluaisi ajatella, että tää poikkeaisi jotenkin tosi radikaalisti Otteen meiningistä. Mutta ei tää kyllä poikkea.", ja oli harvinaisen oikeassa. Ainoa selvä ero oli se, ettei meidän porukka enää ollutkaan absoluuttisesti se nuorin ja parhaan näköinen posse lattialla. Niin eikä meidän kantiksessa tavallisesti juhli Kurre Westerlund (kuka vielä muistaa? Mä sentään bongasinkin sen tuolta, ja olen siitä jollain perverssillä tavalla ylpeä.) Nähtiin myös eräs erehdyttävästi Tauski Peltosta muistuttava mies, pikkureppua ylpeästi kantava nainen ja nerd alert, ai niin ja se yksi jääkiekköilijä, joko Tuomo Ruutu tai sitten se toinen joka näyttää vähän samalle.
Kävellessäni kotiin itäinen kantakaupunki oli oudon hiljainen. Poliisiautoja liikkui enemmän kuin siviilejä, mutta nekin olivat ihan rauhallisia, jopa asiakastapaamisia hoitaessaan. Sitten siinä ison kirkon juurella sattui harmillinen epäyhteensattuma, jota puitiin vielä tänä aamunakin. Miksei muka vois saada ihan kaikkea? Kyllä jotkut saa, miksen esim. minä?
Tänään ollaan Hoon kanssa menossa katsomaan sitä kovasti kehuttua Once-elokuvaa. Pelkään pahoin sen olevan ylenpalttisen romantillinen, ja että mä saatan joutua jonkinmoiseen sisäiseen epätasapainotilaan tai insuliinishokkiin. Ääh...
sunnuntai 6. heinäkuuta 2008
lauantai 5. heinäkuuta 2008
My shitlist today
Mulla on ollut tänään hurjan hyvä päivä. Sää on ollut kelvollista, seura on ollut mainiota ja Suokkiin roudatut piknikeväät olivat kerrassaan ensiluokkaiset. Silti huomaan, että mulla on vastustamaton tarve listata asioita, joita juuri nyt halveksun ja vihaankin:
- ohareita tekevät ihmiset; ihmiset jotka sopivat kernaasti kaikenlaista, mutteivät sitten saakaan suunnitelmiaan oikein syystä tai muusta toteutettua
- jumittava ja kaatuileva tietokone
- ylenpalttinen holtittomuus, sellainen toistuva ohoh, mitens se olikin noin höllässä -mentaliteetti, jolla on vaikutuksia myöskin ympäröivään todellisuuteen ja siinä eläviin toisiin ihmisiin
- se, että jos joku ystävä, kaveri tai muu tuttu sanoo mulle leikin varjolla jonkun kurjan henkilökohtaisuuden vähän kuittaillen, mä olen liian kiltti sanomaan samalla mitalla takaisin ja sitten vain masennun salaa hieman ja olen huolissani siitä, että noinko tuokin musta oikeasti ajattelee
- se, että kun on juuri saanut kimaltavan ja kookoksentuoksuisen aurinkorasvan siveltyä pintaansa, uudet ja siveettömän niukat bikinit päälleen ja koko hoidon nurtsille makaamaan odottavasti, auringon eteen purjehtii jättimäinen ja pikimusta pilvi
- virheiden - ja itsensä - toistaminen
- kesken aivan hyvän päivän iskevät TRL-kohtaukset
- kenkien hankaamat rakot jalkapohjissa
- sellaiset hienhajuiset känniläiset Suomenlinnan lautalla, jotka huutelee hävyttömyyksiä / rakkaudentunnustuksia / tuijottaa herkeämättä
perjantai 4. heinäkuuta 2008
Pieniä hyviä hetkiä
Parhaita hetkiä maailmassa ovat sellaiset, kun itse on tuuminut päänsä puhki tikkutyyppistä aihetta, josta voisi tehdä asiaa, jotta voisi lähestyä jotakuta, koska haluaisi kovasti.
Eikä ole keksinyt.
Ja sitten tämä joku lähestyykin oma-aloitteisesti.
Ulkona paistaa aurinko ja minä olen pikkuisen onnellinen.
Eikä ole keksinyt.
Ja sitten tämä joku lähestyykin oma-aloitteisesti.
Ulkona paistaa aurinko ja minä olen pikkuisen onnellinen.
torstai 3. heinäkuuta 2008
I came in here for that special offer: guaranteed personality
Pieni neulebloggaaja minussa on itsekin yllättynyt olemassaolostaan. Eihän siitä ole kauaakaan, kun saksin muutamasta t-paidasta kaula-aukkoa isommaksi ja tein niistä näillä keinoin aivan tuliteriä.
Äsken leikin kankaanpainantavärillä, jota oli jäänyt jouluisista tyynyliinalahjoista, ja sudin yhdet valtameren takaa tuomani, tylsän tavalliset markettifarkut sellaisiksi diskoteekkikiitureiksi, että tuskin maltan odottaa niiden pukemista päälleni. Huomenna ajattelin.
Eilen kuulin, että Dexterin kakkoskautta aletaan näyttää meidän televisiossa elokuun lopulla. En tiedä mikä tuossa kulmakarvoillaan kommunikoivassa, viileän raa'assa sarjamurhaajassa kiehtoo, mutten tälläkään kertaa aio missata jaksoakaan.
Mä olen aina hieman kadehtinut miehiä siitä, että ne saa ajaa partaa. Se näyttää niin kivalle, että sen täytyy myös tuntua kivalle. En uskalla yrittää, ettei mulle epähuomiossa ala kasvaa oma.
Mun seksiunet ovat viime aikoina muuttuneet entistä nolommiksi. Nyt niihin jollakin hämärällä tavalla liittyy silminnäkijä tai jonkun äiti TAI silminnäkijänä jonkun äiti. Sairas sika. (Ja ehkä myös viime aikoina hieman paitsi jäänyt)
Haluaisin kuunnella Blitzkrieg Bopia, Sheena Is a Punk Rockeria, sitä Lolaa, Lost in the Supermarketia ja Spanish Bombseja hirveän kovalla, huutaa mukana epävireisesti ja pogota hikinen tukka otsaan liimautuen.
Haluaisin juoda skumppaa ja viskiä vuorotellen ja tupakoida auringonpaisteessa.
Haluaisin sen auringonpaisteen ja terassin.
Haluaisin tilipäivän.
Haluaisin nauraa läkähtyäkseni.
Haluaisin pussailla.
Haluaisin.
Äsken leikin kankaanpainantavärillä, jota oli jäänyt jouluisista tyynyliinalahjoista, ja sudin yhdet valtameren takaa tuomani, tylsän tavalliset markettifarkut sellaisiksi diskoteekkikiitureiksi, että tuskin maltan odottaa niiden pukemista päälleni. Huomenna ajattelin.
Eilen kuulin, että Dexterin kakkoskautta aletaan näyttää meidän televisiossa elokuun lopulla. En tiedä mikä tuossa kulmakarvoillaan kommunikoivassa, viileän raa'assa sarjamurhaajassa kiehtoo, mutten tälläkään kertaa aio missata jaksoakaan.
Mä olen aina hieman kadehtinut miehiä siitä, että ne saa ajaa partaa. Se näyttää niin kivalle, että sen täytyy myös tuntua kivalle. En uskalla yrittää, ettei mulle epähuomiossa ala kasvaa oma.
Mun seksiunet ovat viime aikoina muuttuneet entistä nolommiksi. Nyt niihin jollakin hämärällä tavalla liittyy silminnäkijä tai jonkun äiti TAI silminnäkijänä jonkun äiti. Sairas sika. (Ja ehkä myös viime aikoina hieman paitsi jäänyt)
Haluaisin kuunnella Blitzkrieg Bopia, Sheena Is a Punk Rockeria, sitä Lolaa, Lost in the Supermarketia ja Spanish Bombseja hirveän kovalla, huutaa mukana epävireisesti ja pogota hikinen tukka otsaan liimautuen.
Haluaisin juoda skumppaa ja viskiä vuorotellen ja tupakoida auringonpaisteessa.
Haluaisin sen auringonpaisteen ja terassin.
Haluaisin tilipäivän.
Haluaisin nauraa läkähtyäkseni.
Haluaisin pussailla.
Haluaisin.
Perustuu tositapahtumiin, eli nimimerkki Pesähinkki (nimi muutettu) kertoo:
Heräsin virkistyneenä jo ennen Philipsin kelloradioni kytkeytymistä päälle. Puin päälleni Nanson Nalle Puh -yöppärini (näin kuumalla nukun nakuna, mitäs siihen sanot ;), jotta kehtaisin avata Ikean puiset kaihtimeni aiheuttamatta liikennesumaa ja ylenpalttista kaaosta keskelle Kalliota.
Kestän hyvin huonosti kaupallisten radioiden hittihumppaa, joten käänsin Samsungin plasmatelevisiostani BBC:n uutisille.
Aamiaiseksi keitin Elovena Plus -puuroa nauttiakseni sen sokeroimattoman mehukeiton kanssa (Valio), minä näet piittaan linjoistani kuten jokaisen tulisi. Iso kupillinen jäälattea sen kyytipoikana on sen sijaan puhdasta itsehemmottelua: ei päivää ilman pientä luksusta :)
Syömisen ja uutistenkatselun ohessa valitsin päivän garderoobiani. Käynnistäisin mieleni temppelin suorittamalla painoharjoitteluohjelmani toisen osuuden kuntosalilla: sinne päälle pronssinvioletit Nike Shoxit, pronssinväriset matalavyötäröiset ja kevyesti bootcut-malliset Adidaksen treenihousut, musta alustoppi ja vaalean beige itse tuunattu Kinky Ape Clothingin t-paita (tuliainen Thaimaasta). Asusteina musta Davidin hikipyyhe ja musta-pronssinen Battery-juomapullo.
Työpäivästä tulisi pitkä ja osin työvaatteissa suoritettava: siispä töihin kokovalkoiset Adidas Superstarit (mun mielestä Addun kuteet on periaatteessa siis niin viime tiistaita, enkä laittais niitä ikinä päälleni. Poikkeuksen tekee vain Superstarit ja noi edellämainitut treenipöksyt ;), vaaleansiniset levenevälahkeiset Abercrombie & Fitchin farkut (hirmu harmi ettei Suomessa oo A&F:ää!), musta hihaton FCUK:n toppi kultaisella painatuksella ja vaaleanpunainen itsevärjätty JL:n huppari. Aika chic, vai mitä? :D
Treeneihin lähtiessäni ympärilläni leijui hienoinen eau de Yön Yli: nuuhkaisin kainaloani tyytyväisenä alkukantaisen pikanttiin lumovoimaani.
Salilla polkiessani väsymättä stepperiä (reidet ja pakarat, tytöt, reidet ja pakarat! Niitä ei voi koskaan kylliksi painottaa!) ja tehdessäni loputonta sarjaa istumaannousuja ajattelin muun muassa seuraavaa:
Oh, haluaisinpa olla kaunis! Tai no, ketä varten mä muka leikin vaatimatonta: vieläkin kauniimpi! Voisin omistaa koko elämäni kauniina olemiselle, kauniina ja siten myös mielenkiintoisena.
Mikä ihmeen salimuoti miehillä on ne sellaiset korispaidat, joista kainalokarvojen lisäksi ihmisten ilmoille pyrkivät manboobsit ja puolet aknen peittämästä yläselästä? Ja sitten vielä valitetaan, etteivät naiset kiinnitä mitään huomiota salilla! Wonder why, brothers... ;)
Miksi kaiken maailman kauluspaitaiset oik. yo:t, salkkukainaloiset kauppatieteiden maisterit sun muut suomenruotsalaiset purjehtijapojat kuvittelevat olevansa naisten päiväunia ja sellaisenaan enemmän kuin yksikään hameenhelma ansaitsisi saati saattaisi saavuttaa? Luuleekse ne siis ihan niinku OIKEESTI, että akateeminen arvosana ja Ruotsinlaivalta ostettu uusi (muttei todellakaan siis uusi, vaan ehkä vuonna 2002 lanseerattu :) hajuste tekee niistä parempia ihmisiä - tai edes etäisesti kiinnostavia?
Mulle on monesti sanottu, että kannattaisi ottaa mormonimies: ei tarvitsisi jännittää, keltä se tällä kertaa on vonkaamassa perspilluu kun mulla on migreeni eikä siis todellakaan kiinnosta joku seksi. Ehkä vielä otankin.
Aika paljon mä ehdinkin ajatella. Elämässä on kyllä kauheesti etua siitä, että on älykäs.
Treenin ja solariumin jälkeen ihailin itseäni kokovartalopeilistä: kiinteät lihakseni piirtyivät säännöllisinä kuparinruskean nahkani alta. Solkkukäynti toimii pikalaihiksesta! ;)
Hirveän tyytyväisenä itseeni ja habitukseeni kömmin suihkuun. Käytin kosmetiikkaa ihoni jokaisen neliösenttimetrin huoltamiseen: L'Oreal, Rexona, Neutrogena, Bed Head, Dermosyd, Pirkka... Viimeiseksi suihkautin ilmaan vielä Valentinon Rock & Rose -tuoksua ja kävelin hajustepilven läpi: patsuli, ruusunnuppu, viikon seissyt bioroskis, ylang-ylang, hiekka, vakuumikaasu ja santelipuu. Trés chic! :)
Kokeilin muuten viimeksi lentokentällä sitä Gwen Stefanin uutta L.A.M.B.-tuoksua (jota ei btw Suomesta saa :), mutta musta se oli pahanhajuista :( Harmillinen takaisku.
Töitä aloitellessani mietin, miten kamalan onnekas olenkaan että olen juuri minä! Olen niin kovin tyytyväinen itseeni ja ajatuksiini, enkä muutenkaan jaksaisi olla kukaan muu.
Kestän hyvin huonosti kaupallisten radioiden hittihumppaa, joten käänsin Samsungin plasmatelevisiostani BBC:n uutisille.
Aamiaiseksi keitin Elovena Plus -puuroa nauttiakseni sen sokeroimattoman mehukeiton kanssa (Valio), minä näet piittaan linjoistani kuten jokaisen tulisi. Iso kupillinen jäälattea sen kyytipoikana on sen sijaan puhdasta itsehemmottelua: ei päivää ilman pientä luksusta :)
Syömisen ja uutistenkatselun ohessa valitsin päivän garderoobiani. Käynnistäisin mieleni temppelin suorittamalla painoharjoitteluohjelmani toisen osuuden kuntosalilla: sinne päälle pronssinvioletit Nike Shoxit, pronssinväriset matalavyötäröiset ja kevyesti bootcut-malliset Adidaksen treenihousut, musta alustoppi ja vaalean beige itse tuunattu Kinky Ape Clothingin t-paita (tuliainen Thaimaasta). Asusteina musta Davidin hikipyyhe ja musta-pronssinen Battery-juomapullo.
Työpäivästä tulisi pitkä ja osin työvaatteissa suoritettava: siispä töihin kokovalkoiset Adidas Superstarit (mun mielestä Addun kuteet on periaatteessa siis niin viime tiistaita, enkä laittais niitä ikinä päälleni. Poikkeuksen tekee vain Superstarit ja noi edellämainitut treenipöksyt ;), vaaleansiniset levenevälahkeiset Abercrombie & Fitchin farkut (hirmu harmi ettei Suomessa oo A&F:ää!), musta hihaton FCUK:n toppi kultaisella painatuksella ja vaaleanpunainen itsevärjätty JL:n huppari. Aika chic, vai mitä? :D
Treeneihin lähtiessäni ympärilläni leijui hienoinen eau de Yön Yli: nuuhkaisin kainaloani tyytyväisenä alkukantaisen pikanttiin lumovoimaani.
Salilla polkiessani väsymättä stepperiä (reidet ja pakarat, tytöt, reidet ja pakarat! Niitä ei voi koskaan kylliksi painottaa!) ja tehdessäni loputonta sarjaa istumaannousuja ajattelin muun muassa seuraavaa:
Oh, haluaisinpa olla kaunis! Tai no, ketä varten mä muka leikin vaatimatonta: vieläkin kauniimpi! Voisin omistaa koko elämäni kauniina olemiselle, kauniina ja siten myös mielenkiintoisena.
Mikä ihmeen salimuoti miehillä on ne sellaiset korispaidat, joista kainalokarvojen lisäksi ihmisten ilmoille pyrkivät manboobsit ja puolet aknen peittämästä yläselästä? Ja sitten vielä valitetaan, etteivät naiset kiinnitä mitään huomiota salilla! Wonder why, brothers... ;)
Miksi kaiken maailman kauluspaitaiset oik. yo:t, salkkukainaloiset kauppatieteiden maisterit sun muut suomenruotsalaiset purjehtijapojat kuvittelevat olevansa naisten päiväunia ja sellaisenaan enemmän kuin yksikään hameenhelma ansaitsisi saati saattaisi saavuttaa? Luuleekse ne siis ihan niinku OIKEESTI, että akateeminen arvosana ja Ruotsinlaivalta ostettu uusi (muttei todellakaan siis uusi, vaan ehkä vuonna 2002 lanseerattu :) hajuste tekee niistä parempia ihmisiä - tai edes etäisesti kiinnostavia?
Mulle on monesti sanottu, että kannattaisi ottaa mormonimies: ei tarvitsisi jännittää, keltä se tällä kertaa on vonkaamassa perspilluu kun mulla on migreeni eikä siis todellakaan kiinnosta joku seksi. Ehkä vielä otankin.
Aika paljon mä ehdinkin ajatella. Elämässä on kyllä kauheesti etua siitä, että on älykäs.
Treenin ja solariumin jälkeen ihailin itseäni kokovartalopeilistä: kiinteät lihakseni piirtyivät säännöllisinä kuparinruskean nahkani alta. Solkkukäynti toimii pikalaihiksesta! ;)
Hirveän tyytyväisenä itseeni ja habitukseeni kömmin suihkuun. Käytin kosmetiikkaa ihoni jokaisen neliösenttimetrin huoltamiseen: L'Oreal, Rexona, Neutrogena, Bed Head, Dermosyd, Pirkka... Viimeiseksi suihkautin ilmaan vielä Valentinon Rock & Rose -tuoksua ja kävelin hajustepilven läpi: patsuli, ruusunnuppu, viikon seissyt bioroskis, ylang-ylang, hiekka, vakuumikaasu ja santelipuu. Trés chic! :)
Kokeilin muuten viimeksi lentokentällä sitä Gwen Stefanin uutta L.A.M.B.-tuoksua (jota ei btw Suomesta saa :), mutta musta se oli pahanhajuista :( Harmillinen takaisku.
Töitä aloitellessani mietin, miten kamalan onnekas olenkaan että olen juuri minä! Olen niin kovin tyytyväinen itseeni ja ajatuksiini, enkä muutenkaan jaksaisi olla kukaan muu.
keskiviikko 2. heinäkuuta 2008
Irresponsible Hate Anthem
Hyvä yksilö!
Toimitteko sivutoimisena asiakkaana jollekin yritykselle, yhteisölle, laitokselle tai muulle organisaatiolle? Tunnetteko aika ajoin tarvetta jättää palautetta sen toiminnasta tai toimimatta jättämisestä? Osaatteko laittaa kirjaimia ja merkkejä peräkkäin?
Luuletteko tällä perusteella olevanne kvalifioitu palautteenjättäjä?
Ettepä taida olla.
Sanon tämän tuhansia asiakaspalautteita vastaanottaneena, lukeneena ja eteenpäin toimittaneena sekä sellaisiin vastanneina; sanon tämän typerille, asiattomille, turhille tai muuten vain uskomattomille palautteille ääneen nauravana, niitä pilkkaavana ja niiden mehukkaimpia paloja kerta toisensa jälkeen siteeraavana; sanon tämän asiallisia, rakentavia ja muodoltaan harkittuja palautteita kovasti arvostavana ja kunnioittavana, niihin niiden mitan mukaisia vastauksia laativana sekä yhteistyöhaluisesti niiden ongelmia ratkovana.
Tämän minä sanon: pysytelkää tosiseikoissa, numeraalisissa faktoissa, tarkoissa lukumäärissä, kellonajoissa ja päivämäärissä. Älkää käyttäkö sanoja aina ja ei koskaan ja ikinä; älkää käyttäkö sanoja, joiden merkitystä tai kirjoitusasua ette varmuudella tunne. Älkää liioitelko älkääkä etenkään valehdelko - ainakaan niin, että teidän on mahdollista jäädä siitä kiinni.
Sanonpa vielä tämänkin: opetelkaa ilmaisemaan itseänne kirjallisesti äidinkielellänne. Jos ketjuuntuvat virkkeet ja pitkät sanat hämmentävät teitä, älkää käyttäkö niitä. Lyhyet, ytimekkäät päälauseet ovat muutenkin paljon informatiivisempia: esimerkiksi itsellenihän erityisesti tämä tulee luonnostaan ja helposti kuten huomaatte.
Opetelkaa kirjoittamaan yhdyssanat yhteen ja harjoitelkaa yhdysviivan käyttöä: jos mielestänne kunto-sali ja liikunta seteli on ihan okei kirjoittaa näin, ja oletatte vielä saavanne asiallista palautetta, niin... no, täytyyhän ihmisellä olla unelmia.
Enkä voi olla sanomatta tätäkään: jos olette kiihtyneitä, tuohduksissanne tai mahdollisesti jopa raivoissanne, istukaa alas ja rauhoittukaa. Ette kuitenkaan osaa ilmaista tunnetilaanne efektiivisesti ja täysikasvuisesti, sillä antakaahan kun kerron teille salaisuuden: yletön välimerkkien käyttö (??!?!?!, ..., !!1!!!11!!111!) ja VERSAALILLA KIRJOITETUT SANAT eivät oikeastaan korosta asiaanne ja sen tärkeyttä, vaan aiheuttavat lähinnä ärtymystä vastaanottajassa sekä välitöntä halua työntää vastateroitettu lyijykynä silmämunaanne ja maustaa aamupuuronne korjauslakalla.
Ja lopuksi: laittakaa alle oma nimenne sekä sähköpostiosoitteenne. Uskaltakaa seistä mielipiteittenne takana ja antakaa kohteellenne mahdollisuus vastata palautteeseenne.
Onko vaikeaa?
Toimitteko sivutoimisena asiakkaana jollekin yritykselle, yhteisölle, laitokselle tai muulle organisaatiolle? Tunnetteko aika ajoin tarvetta jättää palautetta sen toiminnasta tai toimimatta jättämisestä? Osaatteko laittaa kirjaimia ja merkkejä peräkkäin?
Luuletteko tällä perusteella olevanne kvalifioitu palautteenjättäjä?
Ettepä taida olla.
Sanon tämän tuhansia asiakaspalautteita vastaanottaneena, lukeneena ja eteenpäin toimittaneena sekä sellaisiin vastanneina; sanon tämän typerille, asiattomille, turhille tai muuten vain uskomattomille palautteille ääneen nauravana, niitä pilkkaavana ja niiden mehukkaimpia paloja kerta toisensa jälkeen siteeraavana; sanon tämän asiallisia, rakentavia ja muodoltaan harkittuja palautteita kovasti arvostavana ja kunnioittavana, niihin niiden mitan mukaisia vastauksia laativana sekä yhteistyöhaluisesti niiden ongelmia ratkovana.
Tämän minä sanon: pysytelkää tosiseikoissa, numeraalisissa faktoissa, tarkoissa lukumäärissä, kellonajoissa ja päivämäärissä. Älkää käyttäkö sanoja aina ja ei koskaan ja ikinä; älkää käyttäkö sanoja, joiden merkitystä tai kirjoitusasua ette varmuudella tunne. Älkää liioitelko älkääkä etenkään valehdelko - ainakaan niin, että teidän on mahdollista jäädä siitä kiinni.
Sanonpa vielä tämänkin: opetelkaa ilmaisemaan itseänne kirjallisesti äidinkielellänne. Jos ketjuuntuvat virkkeet ja pitkät sanat hämmentävät teitä, älkää käyttäkö niitä. Lyhyet, ytimekkäät päälauseet ovat muutenkin paljon informatiivisempia: esimerkiksi itsellenihän erityisesti tämä tulee luonnostaan ja helposti kuten huomaatte.
Opetelkaa kirjoittamaan yhdyssanat yhteen ja harjoitelkaa yhdysviivan käyttöä: jos mielestänne kunto-sali ja liikunta seteli on ihan okei kirjoittaa näin, ja oletatte vielä saavanne asiallista palautetta, niin... no, täytyyhän ihmisellä olla unelmia.
Enkä voi olla sanomatta tätäkään: jos olette kiihtyneitä, tuohduksissanne tai mahdollisesti jopa raivoissanne, istukaa alas ja rauhoittukaa. Ette kuitenkaan osaa ilmaista tunnetilaanne efektiivisesti ja täysikasvuisesti, sillä antakaahan kun kerron teille salaisuuden: yletön välimerkkien käyttö (??!?!?!, ..., !!1!!!11!!111!) ja VERSAALILLA KIRJOITETUT SANAT eivät oikeastaan korosta asiaanne ja sen tärkeyttä, vaan aiheuttavat lähinnä ärtymystä vastaanottajassa sekä välitöntä halua työntää vastateroitettu lyijykynä silmämunaanne ja maustaa aamupuuronne korjauslakalla.
Ja lopuksi: laittakaa alle oma nimenne sekä sähköpostiosoitteenne. Uskaltakaa seistä mielipiteittenne takana ja antakaa kohteellenne mahdollisuus vastata palautteeseenne.
Onko vaikeaa?
tiistai 1. heinäkuuta 2008
Hyvä uutispäivä!
Aamulla ensitöikseni luin Hesarista, että Teppo M.:n odysseiasta tehdään elokuva. Oliko vaikeaa arvata tuottaja? Ja mitä vetoa, niin elokuvan nimeksi tulee Levottomat - the Prequel, ja pääosaan palkataan joko Jasper Pääkkönen tai Peter Franzén. Kummatkin tosin tarvitsevat jonkinmoiset transukorkkarit mennäkseen täydestä kaksimetrisestä alfakaatajasta.
Yhdysvallat jatkaa avokatseisen edelläkävijän roolissaan. Nyt maahan ei päästetä enää hiv-positiivisia matkustajia. Muiden yhtä edistyksellisten ja humaanien valtioiden etunenässä marssii ylpeänä Kiina. Mitä seuraavaksi? Voitaisiinko ajatella, että rakennettaisiin esimerkiksi muovikupla koko liittovaltion päälle? Tai siirrettäisiin koko sikäläinen yhteiskunta maan alle, tai Kuuhun? Esim.?
Ruotsia ollaan selvästikin kuljettamassa kohti fasistista diktatuuria. Mierolaisenkin taannoin noteeraamasta hevarimaikan monouutisesta ei päästy kuin viikon päähän, kun jo ne ovat lihavuutta kriminalisoimassa. Onhan se nyt saatana rumaa, että ne läskit pennut saa lyllertää tuolla vapaana ja ostaa karkkiakin ihan omalla naamallaan! Vaan laitetaanpa kuvalliset rekisterit joka kiskan ja videovuokraamon kassoille, niin jo loppuu moinen vastenmielinen bakkanointi!
Se, ettei Ikellä enää ole salkkua, ei suinkaan estä sitä esittelemästä asiantuntevia ulkopoliittisia kantojaan. Ikellekin olisi hyvä vähitellen saada jonkinmoinen loppusijoituspaikka, sellainen, mistä sen ääni ei oikein kuuluisi mihinkään ja missä se ei voisi rikkoa mitään - paitsi itsensä. Onko kenenkään pihalla oikein syvää, kuivaa tai vähävetistä kaivoa?
Seppo "130 senttimetriä teräksistä bisnesvaistoa" Koskinen kunnostautuu tyylikkäiden asioiden Suomeentuojana. Mun mielestä on hienoa, ettei klassikoita, kuten topless-asiakaspalvelijoita jätetä suotta hamalle viime vuosisadalle! Koska jos dj katsoo paljaiden tissien parantavan ammattitaitoaan, täytyyhän sen saada ottaa se paita pois.
EM-fudiksessa ei yhtään dopingkäryä. Vielä. Harkitseeko kukaan Kari-Pekka Kyrön palkkaamista valmennustehtäviin?
Onneksi töissä ei ole niin kiire, etten ehtisi päivittää yhteiskunnallista tietämystäni.
Yhdysvallat jatkaa avokatseisen edelläkävijän roolissaan. Nyt maahan ei päästetä enää hiv-positiivisia matkustajia. Muiden yhtä edistyksellisten ja humaanien valtioiden etunenässä marssii ylpeänä Kiina. Mitä seuraavaksi? Voitaisiinko ajatella, että rakennettaisiin esimerkiksi muovikupla koko liittovaltion päälle? Tai siirrettäisiin koko sikäläinen yhteiskunta maan alle, tai Kuuhun? Esim.?
Ruotsia ollaan selvästikin kuljettamassa kohti fasistista diktatuuria. Mierolaisenkin taannoin noteeraamasta hevarimaikan monouutisesta ei päästy kuin viikon päähän, kun jo ne ovat lihavuutta kriminalisoimassa. Onhan se nyt saatana rumaa, että ne läskit pennut saa lyllertää tuolla vapaana ja ostaa karkkiakin ihan omalla naamallaan! Vaan laitetaanpa kuvalliset rekisterit joka kiskan ja videovuokraamon kassoille, niin jo loppuu moinen vastenmielinen bakkanointi!
Se, ettei Ikellä enää ole salkkua, ei suinkaan estä sitä esittelemästä asiantuntevia ulkopoliittisia kantojaan. Ikellekin olisi hyvä vähitellen saada jonkinmoinen loppusijoituspaikka, sellainen, mistä sen ääni ei oikein kuuluisi mihinkään ja missä se ei voisi rikkoa mitään - paitsi itsensä. Onko kenenkään pihalla oikein syvää, kuivaa tai vähävetistä kaivoa?
Seppo "130 senttimetriä teräksistä bisnesvaistoa" Koskinen kunnostautuu tyylikkäiden asioiden Suomeentuojana. Mun mielestä on hienoa, ettei klassikoita, kuten topless-asiakaspalvelijoita jätetä suotta hamalle viime vuosisadalle! Koska jos dj katsoo paljaiden tissien parantavan ammattitaitoaan, täytyyhän sen saada ottaa se paita pois.
EM-fudiksessa ei yhtään dopingkäryä. Vielä. Harkitseeko kukaan Kari-Pekka Kyrön palkkaamista valmennustehtäviin?
Onneksi töissä ei ole niin kiire, etten ehtisi päivittää yhteiskunnallista tietämystäni.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
