You used to be wrong, I used to be right

Huolestuttaa, miten harvoin nykyään jaksan kiihtyä. Toisinaan syytän maailmaa: jos persujen joka toinen ääneenlausuttu kannanotto on silkkaa typeryyttä ja/tai tahallista/tahatonta provosointia, ei niihin jaksa enää tarttua kovin vakavissaan. Useimmiten syytän itseäni: olen käynyt viitsimättömäksi ja ajatuksiltani turpeaksi köllöttelijäksi, joka pelkästään mukavuudenhaluaan vaihtaa kernaammin kanavaa ja kaivautuu sohvannurkkaan vielä vähän tiiviimmin. Tätäkö on tulla aikuiseksi?

Eilen muutamakin Facebook-kaveri oli linkannut Helsingin Sanomien nettijuttuun vuodelta 2011, jossa Perussuomalaisten Mika Niikko jakaa näkemyksiään homoista ja työsuhteista. Hermostuin noin nanosekunniksi ja aloin muotoilla piikikkäitä vasta-argumentteja, eikö Mika olisi rehellisyyden nimissä yhtä validia tietoa, jos tykkää vaikka sadomasoseksistä tai käy huvikseen huorissa työmatkoilla tai ihastuu ylipäänsä aina punatukkaisiin? Kiukku ja sappi pihisivät kuitenkin ulos minusta kuin helium karanneesta ilmapallosta - tänään alkaessani tutkia asiaa tarkemmin sain aikaan uuden tuohtumuspiikin tutustuessani Ilta-Sanomien alkuperäiseen juttuun, jossa Niikko puuttuu myös homojen adoptio-oikeuskeskusteluun:

"Jani Toivolakin on kertonut, kuinka kova lapsen kaipuu hänellä on. On röyhkeä ja törkeä teko edistää lakia, joka ajaa aikuisten etua." 

Ajaa aikuisten etua, Mika? Koska heteropariskunnathan hankkivat lapsia yksinomaan altruistisista syistä, uusia veronmaksajia valtiolle kasvattaakseen, niinkö? Terävin kärki suuttumuksestani oli kuitenkin taittunut jo päivämääriin perehdyttyäni: tämähän on jo ihan vanhoja uutisia. Eikä sitten muutenkaan oikein jaksanut, tätä enempää.


On myös pitkästä aikaa sellainen elämän tola, että kiukuttavia asioita on hämmentävän vähän. Olen enimmäkseen hymyilevä ja myötäkarvainen. Suhtaudun tulevaisuuteen melko luottavaisesti enkä pelkää tarttua ojennettuun käteen.

Over and out, she said

Eilen työnjälkeisessä ohjelmassa piti olla ystävien tapaamista. Livistin töistä vartin etuajassa ehtiäkseni paremmin; juoksin asemalla sen nopeamman junan kiinni välttyäkseni ajan hukkaamiselta ja tuskastuttavasti joka seisakkeella poikkeavalta A-junalta. Laadin aikani kuluksi kauppalistaa, olin ajatuksissani jo perillä, kunnes: "Tässä junan kuljettaja. Valitettavasti meidän kohdallemme osui juuri allejäänti, odottelemme pelastushenkilökuntaa saadaksemme jatkaa matkaa."

Ihmiset ympärillä alkavat soitella kohteisiinsa: joo no mä myöhästyn nyt, ei tiiä kauan me joudutaan seisomaan tässä, pitikö sen just tän junan alle hypätä. Käytävän toisella puolella pikkupoika kurkistelee tohkeissaan ulos ikkunasta ja spekuloi isälleen: "Eihän tässä ees oo mitään asemaa, miks joku tyhmä ees muka menis tästä yli?"

Ilta värjäytyy hälytysajoneuvoista ankaran violetiksi, sireenien kirkuna kertautuu radanvarren kallioleikkauksista. Ajattelen, että heijastintakkiset miehet kaapivat junan pohjasta irti ihmisenjäänteitä, saatan istua juuri sen kaiken päällä ja huomaan käsieni alkaneen vapista. En uskalla katsoa kuin suoraan eteenpäin, joku tepastelee malttamattomana käytävälle-eteiseen-käytävälle, kunnes hiljenee tuijottamaan maahan.

Lopulta jäljet on siivottu, pelastajat pakattu autoihinsa ja junan kuljettaja vaihdettu. Matka jatkuu, bussikin tulee ajallaan. Teen kotona iltapalaksi herkullista fetasalaattia, katson televisiosta yhdentekevää kasarielokuvaa ja nukahdan liian myöhään mutta hymyillen.

Aamulla tilanne palaa mieleen uudestaan. Onkohan se herännyt edelliseen päivään tietäen, päätöksensä tehneenä? Suoriutunut kaikesta viimeistä kertaa, kuin hyvästelläkseen; tarkistanut Reittioppaan, jättänyt avaimet kotiin ja kävellyt aseman ohi suoraan radalle?

Back in the old days, tight like a fight, used to hang with the devil in the broad daylight

Minulle on käynyt nolosti.
Ensinnäkin: kirjoittamiseni vain hiipuu, vaikka määrävälein muuta päätän. Niinpä nyt en päätä mitään, ajattelin, kirjoitan vain. Katsotaan, mitä siitä syntyy.
Toiseksikin, tarkkailen seuraamiani blogeja Netvibesin kautta. Sen käyttöliittymä on viime aikoina jotenkin muuttunut, joten olin tovin siinä uskossa, että kukaan muukaan ei bloggaa enää ollenkaan ja vaikka se teki mielen suruisaksi, se myös antoi ikään kuin hyväksytyksen omalle bloggaamattomuudelle. Eilen sitten päivitin sivua vähän erilailla ja kas, siellähän oli kymmeniä postauksia kaikilta suosikeiltani. Nyt nolostuttaa.

Mitä minulle kuuluu? Paljon uutta, enimmäkseen vanhaa: runsaasti derbyä ja työturhautumista. Älypuhelin, jonka myötä instagrammaus - ja koska olen yhden tempun poni, olen selvästikin käyttänyt kaiken luovuuteni viime aikoina sen parissa, sillä edes Facebook-päivityksiä en enää tunnu saavan aikaan. Mieleltäni olen silti levollisempi kuin aikoihin, varovaisen toiveikas, luottavainenkin.

Vuoden taitteessa tunsin halua summata edellinen vuoteni meeminomaisesti. En sitä(kään) silloin saanut aikaiseksi, mutta ajattelin yrittää nyt. Katsotaan, mihin saakka pääsen - tavoilleni uskollisena poimin alkuperäisestä löytämästäni meemistä vain ne kiinnostavat kysymykset. Vastauksethan luonnollisesti painottuvat voimakkaasti loppuvuoteen, koska alkua ei vain tässä vaiheessa enää mitenkään kykene muistamaan.

1. Mitä sellaista teit vuonna 2012, mitä et koskaan aiemmin ole tehnyt?
Melkoisesti kaikenmoista. Reffasin merbyottelussa. Lauloin häissä Sinua, sinua rakastan. Voitin mvp-palkinnon derbypelistä. Coachasin vieraassa kaupungissa. Instagrammasin. Esiinnyin musiikkivideolla (joka tosin kuvattiin jo vuonna 2011). Juonsin derbyboutin. Ajoin prätkällä keskellä yötä.
5. Missä kaupungeissa kävit?
Helsingissä, Lappeenrannassa, Malmössä, Tukholmassa, Kööpenhaminassa, Porissa, Tallinnassa, Imatralla. Ainakin.
6. Mitä sellaista haluaisit seuraavalle vuodelle, mitä sinulta puuttui vuonna 2012?
Oikean parisuhteen.
7. Mikä päivä vuodesta 2012 säilyy muistoissasi ja miksi?
Kesäklassikko-päivä. Suuria odotuksia ja ponnisteluita, suuria elämyksiä ja pettymyksiä, sellaisia jotka vieläkin kirvelevät.
8. Mikä oli vuoden suurin saavutuksesi?
Minut äänestettiin joukkueemme kapteeniksi kevääksi 2013. Suunnaton kunnia ja vaativa luottamustehtävä, josta aion selviytyä historiallisen hienosti.
9. Mikä oli suurin epäonnistumisesi?
En onnistunut hankkimaan uutta työpaikkaa, vaikka niin vakaasti olin päättänyt. En yrittänyt tarpeeksi enkä ollut kyllin hyvä, selvästikään.
10. Sairastitko tai loukkaannuitko?
Sekä että. Olin kahdesti sairaslomalla hiirikädestä. Sen lisäksi onneksi vain perusflunssat, ei mitään isompaa.
11. Mikä oli paras ostamasi asia?
IPhone. Ostin vanhan mallin ja käytettynä ystävältä, mutta siitä huolimatta se on ollut mainio hankinta.
12. Kenen käytös ansaitsi kiitosta?
Ystävieni, niin derby- kuin nonderbykinsellaisten. Olen onnistunut löytämään ympärilleni niin ainutlaatuisia ihmisiä, etten suurimman osan aikaa tiedä lainkaan, miten sen olen tehnyt ja miksi ne ovat jääneet.
13. Kenen käytös ällistytti ja masensi sinua?
Työnantajani.
14. Mihin rahasi enimmäkseen kuluivat?
Derbyyn. Ja moottoripyörään.
15. Mistä innostuit todella?
Instagrammaamisesta. Naurettavissa määrin.
16. Mikä kappale muistuttaa sinua vuodesta 2012?
F.U.N.: We Are Young.
17. Viime vuoteen verrattuna oletko
i. iloisempi vai surullisempi? Veikkaisinpa, että juuri nyt iloisempi.
ii. laihempi vai lihavampi? Melko samoissa, mahdollisesti lihaksikkaampi?
iii. rikkaampi vai köyhempi? Köyhempi. Alituisesti.
18. Mitä olisit toivonut tehneesi enemmän?
Ajaneeni moottoripyörällä. Viettäneeni aikaa vanhojen ystävieni kanssa.
19. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?
Jankuttaneeni humalassa.
20. Miten vietit joulusi?
Derbyperheeni parissa, syöden, juoden ja lukemattomia uusia hokemia kehittäen. Paras joulu naismuistiin.
21. Rakastuitko vuonna 2012?
En nyt menisi niin pitkälle luonnehdinnassani. Ihastuin kyllä, muutamankin kerran.
22. Montako yhden illan juttua?
Olikohan yksi. Kauas on tultu 2000-luvun alun vuosista.
23. Mikä oli paras tv-ohjelma?
Game of Thrones.
25. Mikä oli paras lukemasi kirja?
Anssi Kelan Matkamuistoja. Varmastikaan ei kaunokirjallisesti arvostettavin, mutta ehdottomasti teos, jonka ääressä nauroin eniten ääneen - ehkä ikinä. (Pitäisi Dahlian oppien mukaisesti pitää luetteloa kaikista vuoden aikana tavaamistaan teoksista. Sieltä sitten vain arpoisi vastauksen tämänkaltaisiin visailuihin.)
26. Mikä oli paras musiikillinen löytösi?
The Nationals, eritoten Fake Empire, Biffy Clyro, erityisesti Mountains akustisena versiona sekä Devin Townsend Projectin Ih-Ah!. Tämän lisäksi ihastuin myös uudestaan Pearl Jamiin, Morcheebaan, Stone Temple Pilotsiin ja Porcupine Treehin. Muita itselleni uusia löytöjä puolestaan olivat City and Colour (erityisesti The Girl), Rise Against sekä Social Distortion.
27. Mitä halusit ja sait?
Uudet luistimet sekä uuden läppärin. Puhelinhan jo mainittiinkin.
28. Mitä halusit muttet saanut?
Paikan derbyn Team Finlandissa.
29. Mikä oli paras näkemäsi elokuva?
Kovasikajuttu sekä Take This Waltz.
30. Miten vietit syntymäpäiviäsi ja kuinka vanha olet?
Ensimmäistä kertaa 15 vuoteen en viettänyt, koska derby. Täytin joulukuussa 33 vuotta - ja ne kemutkin tulevat, kiinalaissynttäreideni aikaan.
31. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi mielekkäämmän?
Uusi työ.
32. Miten kuvailisit pukeutumistasi vuonna 2012?
Housuton tai pillifarkkuinen, printtiteepaitainen, hupparinen. Converset, maiharit tai biker bootsit, lippis tai pipo. Eli aika... lesbo?
33. Mikä piti sinut järjissäsi?
Treenaaminen ja ystävät ympärillä.
34. Ketä julkisuuden henkilöä ihailit eniten?
Mighty Mighty Bash, Sexy Sladie
35. Mikä poliittinen tapahtuma kosketti sinua eniten?
Sanon tylsästi presidentinvaalit.
36. Ketä ikävöit?
Mammukaa, äidinäitiäni, jonka kuolemasta muuten tulee ensi syksynä täyteen 10 vuotta.
37. Kuka oli paras uusi tuttavuutesi?
Tutustun nykyään lähinnä derbyihmisiin. Sanon siis, että vieraiden joukkueiden ihmiset, jotka olen ehkä tiennyt jo pidempään mutta joihin vasta nyt olen tullut tutustuneeksi kunnolla.

Noin, vuosi 2013 korkattu. Josko tämä tästä vielä lähtisi.