- Tiedäthän sä, että mä tykkään susta? - Tiedän. Mä vain en tykkää itsestäni juuri nyt.

Olin tänään auttamassa Taalasmaita muutossa, toisin sanoen siis mä lojuin sohvalla dekadentisti pizzaa suupielestäni sisään työntäen ja itsestäni puhuen samalla kun talon väki pakkasi, kuurasi ja kaseerasi. Koskapa musiikkivehkeet oli jo muutettu, meillä oli auki Voice. Mä en tavallisesti katso musiikkivideokanavia, mutta nyt oli oiva tilaisuus tutustua pitkästä aikaa nuorisokulttuuriin.
Minä en ymmärrä, kenelle sitä kanavaa tehdään. Tässäpä miksi:
1) Spiikit ovat käsittämättömän löyhästi tehtyjä ja sisällöttömiä puutaheinää-tyyppisiä ratkaisuja. "Kato, mä ostin tällasen!" "Mikä se on?" "Teleporttauslaite, ja tää oikeesti toimii!" "No niin varmaan joo." "Eikun toimii, oota mä näytän. Haluisitsä vaikka kahvia lisää?" "Joo, mutta eihän meillä ole kahvinkeitintä täällä studiossa." "Ei niin, mutta yläkerrassa on!" "Mutta ethän sä sinne voi lähteä nyt, siinä menee monta minuuttia ja kaikkea!" - - ja päläpälä, loputtomiin.
2) Jos jopa minua vanhempi, tarkalleen ottaen 31-vuotias juontaja ja julkisuuden henkilö on uransa huipulla / elää unelmaansa lukien edelläkuvatun kaltaisia juontoja kanavan lippulaivashow'ssa (?), niin. Voi kunnianhimoa. Toisaalta ilman hänenkaltaisiaan meillä ei olisi heidänkaltaisiaan, ainakaan peräkammarin seinien ulkopuolella.
3) Järkyttävän huonoa musiikkia siellä soitetaan. Surkeilla kappaleilla on ennalta-aavistettavat ja kliseiset videot. Ja tyhjäpäisillä videoilla on mitä ilmeisimmin hermeettisiä katsojamääriä.

Mulla on sellainen tunne, että olen kadottanut jotain merkityksekästä ja onnelliseksi tekevää, mutta olen unohtanut, mitä se oli. Se muistuttaa sitä tunnetta, joka syntyy kun tuntee jossain yllättäen teinivuosien ensimmäisen oman hiuslakan tuoksun, tai kun näkee jään poikki tallatun, kiemurtelevan polun - ne tuovat vahvasti mieleen jotain, jota ei osaa sijoittaa tarkalleen mihinkään, mutta jonka herättämän tunteen voiman kykenee kyllä muistamaan.
Se on kuin edellisenä yönä nähty uni; kuin sointu vanhasta popkappaleesta. Yhtä aikaa kevyt ja painava, haikea ja suloinen.
Irrallaan.