Miten voi olla niin, että eräät asiat ovat täydellisemmin kuin mitkään, ja eräät toiset puolestaan samanaikaisesti aivan reisillään? Miten voi yhtaikaa tuntea olonsa toisaalta hyvin rakastetuksi ja toisaalta erityisen yhdentekeväksi? Miten voi samalla hetkellä tietää tekevänsä varsin oikein ja peruuttamattoman pieleen?
Miten voi tietää, jos ei todella ole aavistustakaan?
Mie haluisin jotain tolkkuu tähän maailmaan. Kiitos.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti