Lapset ja lasiesineet talteen, Minkki tulee!

No niin, Facebookissakin saa nykyään kielen valittua suomeksi. Sinua on tökännyt kaveri N.N. Olet tökkäämässä käyttäjää K.K. P.P. on nyt kohteen Päläpälä fani. H.H. lähetti kutsun sovelluksella Lallanlaa. (Mutta Nicknames on edelleen Nicknames eikä esim. Lempinimet. Miksi?)
Jotenkin tämä kaikki kuulostaa suomeksi paljon älyttömämmälle, vaikka eihän se järin älyllistä puuhaa ole tähänkään saakka ollut. Eniten mä kuitenkin pidän sisäänkirjautumissivun pikaesittelystä: sen mukaan Facebookin avulla voit hallita elämääsi. Ensin tulivat henkilökohtaiset opintosuunnitelmat ja life coachit. Sitten kaikkivaltiaat Nörtti-Uolevit antoivat meille Facebookin - ja katso! - palauttivat elämänhallinnan omiin käsiimme.

Mun pitäisi ehdottomasti lakata lukemasta John Irvingin Kunnes löydän sinut -kirjaa, sillä se saa mut tahtomaan sitä kolmatta leimaa nahkaani niin vimmatusti, etten oikeasti kohta enää malta olla ilman. Montako muumilaulua vielä, miten monta?

Tänään haavoitin itseäni sateenvarjolla. Miten se on mahdollista, sinä kysyt. En minäkään ymmärtänyt, kunnes tein sen. Viime viikolla juoksin metroon kiiruhtaessani ovea päin. Kaksituhattaluvun alussa tein itselleni yhteen sormeen epähuomiossa uuden sormenjälkikuvion, kun viilasin ladyshaverilla siitä pään kokonaan pois. Kerran irrotin leipäveitsellä melkein vasemman peukaloni. Varhaisteininä kaaduin saaressa käsilleni lasisen kasvovesipullon kanssa: aika lähellä ettei mennyt ranteesta valtimo suikaleiksi.
Olen myös onnistunut polttamaan tulitikulla itseäni nenään, kaatumaan kadulla suorilta jaloilta ilman mitään silminnähtävää syytä ja sukeltamaan leukani halki uima-altaan pohjaan - kaksi tikkiä.
Multa on murtunut kolme sormea ja useita varpaita; mun jaloille on astuttu hokeilla ja stilettikoroilla (ja sormillekin muutaman kerran). Mua on useaan otteeseen poltettu ohimennen savukkeella; mun huuli halkesi kerran eräästä epäonnisesta päälläpuskennasta; yhdesti sain jalkapallosta keskelle taulua lähietäisyydeltä. Koulussa kaveri heitti pesäpallon suoraan mua klyyvariin. Tallissa töissä ollessa onnistuin omalla pikkusormen kynnellä viiltämään toiseen käsivarteeni usean sentin pituisen syvän haavan, josta jääneen arven vuoksi mua on luultu itsetuhoiseksi ongelmakäyttäytyjäksi ainakin kerran.
Mä luulen tämän olevan osin geneettistä: mun äiti on jättänyt kerran korvalehtensä auton oven väliin.
Lahjakkuutta on niin kovin montaa laatua. Ei mitään liisoja, minä ja Kate:


I'm heavy handed, to say the least
My mother thinks I'll be an awfull clutcher 'cus I spill things from stiring them too quickly
I'm far too loud
It's like, as soon as I got an opinion, it just has to come out
I laugh at stupid things just 'cus they tickle me

- Kate Nash: Mariella