Hän katsoo peiliin ja näkee mustaa ja viulettiä

Tänään:

- Sammutin epähuomiossa herätyskellon, koska luulin sen soivan unessa ja heräsin 3 minuuttia myöhemmin paniikkiin. (Miten niin neuroottinen? Isäs oli.) Tätä ennen näin hämmentäviä unia Stellan "kitaristista".

- Siivosin töissä kuin keitetty peikko, luennoin aidon aivopestyn fasistin lailla jätteiden lajittelusta ja konttasin pöytien alla. Satunnaisesti tein vähän töitäkin ja poistuin kello 13.30.

- Nukuin päikkäreitäni puhelimen äänet päällä, sillä odotin puhelua, jota olen odottanut koko viikon. Turhaan. Sen sijaan nokkauneni katkesivat kahteen eri puheluun, joista toinen oli töistä. Tämän lisäksi hoidin muitakin duunihommia kotoa käsin, ja huono omatuntoni laimeni hieman.

- Vastaanotin Fridjoffin ammattitaitoista tukanvärjäysapua ja Intia-tarinoita sekä laadin erinomaista salaattia. Tämän lisäksi puhuimme esimerkiksi madoista, blosseista ja kakan koostumuksesta.

- Analysoin Juhannuspojan monitulkintaista viestiä, luin sitä ääneen useita kertoja, enkä siltikään saanut siitä tolkkua.

- Suunnittelin huomista, alkaen reiteistä ja päättyen vaatevalintoihin.

Nuu muuten kirjoitti musta ja meidän ystävyydestä tänään niin osuvasti ja mun mielestä myös kauniisti, että mä taas aivan herkistyin. Näin se juuri menee, ja on täydellistä juuri siksi.
Nyt juon viikon ensimmäistä alkoholiannostani varovasti, pienin kulauksin. Pysyy sisällä, hyvä.