Äkkiä en tiedäkään, mitä huomisella iltavuorolla tekisin. Olin ajatellut käyttää vapaan aamuni toisin, rauhassa, vuorovaikutuksessa, hymyillen. Nyt edes pitkään nukkuminen ei houkuta eikä minua huvita muutenkaan enää oikein mikään.
Minusta jotain valittuaan, riskit tiedostaen ja silti niin valiten, on menettänyt oikeutensa valittaa. Olen ajatellut, että tehtyään päätöksen tietäen sen voivan silti satuttaa epää itseltään oikeuden tuntea kipua.
Toisinaan sitä tarvitsee jonkun toisen kertomaan, mille asiat oikeasti näyttävät. Jonkun pitää antaa lupa olla pahoillaan sellaisesta, minkä on itse päälleen vetänyt. Jonkun pitää sanoa, että on ajan ja energian haaskausta koettaa kieltää tuntevansa kuten tuntee - ettei siihen ole tarvetta eikä se säästä ketään miltään.
Tänään ystävä sanoi minulle puhelimessa, että kukin on vastuussa omista tunteistaan eikä ketään voi itseltään suojella, ei pidä yrittääkään. Ettei tarvitse olla särkymätön tai yhtään urheampi kuin on.
Kyllä minä sen tiesin. Mutta tarvitsin ne sanat siltä: vailla ennakkoasenteita, syytöstä tai paheksuntaa. Vailla sitä liian monesti kaiken sen nähneen väsymystä, mitä-minä-sanoin -sävyä äänessään. Vailla ohjeita ja kärsimättömyyttä, ääni täynnä huolta ja välittämistä.
Mä vaan en haluais että suhun tarttis sattua yhtään enempää se sanoo ja taas minua itkettää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Huomenaamulla klo 8:30 pesukoneenvaihtobileet meillä! Kuljetuksen pitäisi tulla silloin ja vievät vanhan pois. Ei tartte asennella. Tarjolla kahvijuomia, teetä ja sopimuksen mukaan myös muita aamiaistarpeita.
Pyykinpesumahdollisuus! Talo tarjoaa valko- ja kirjopyykin pesuaineet, omat huuhteluaineet mukaan.
Tällaisia bileitä tulee keskimäärin vain kerran vuosikymmenessä!
ei huono tarjous! mutta mä todellakin nukun vielä tuolloin :)
kiitos silti, ja pitäis nähdäkin tässä?
Joo, mäki haluaisin nukkua vielä silloin. Mutta minkäs teet kun kuljetusfirma tyrii (piti tulla tänään illalla).
Lähetä kommentti