Tänään haluaisin asua avarassa, valkoisessa asunnossa, jonka katto olisi korkealla ja ikkunat laajat. Lojuisin valkealla, valoa maltillisesti heijastavalla sohvalla ja siemailisin persikanväristä skumppaa korkeasta, sirosta lasista, niin kylmää että lasi hikoilisi. En tulisi humalaan kuin hieman, sopivasti, eikä minulle tulisi krapulaa.
En koskaan olisi pitkästynyt; oloni ei koskaan, etenkään keskellä neljän ansaitsemattoman vapaan putkea olisi yhdentekevän tympeä, kuin lauantaisaunan jälkeen kun oikeastaan tekisi mieli lähteä ulos, muttei jaksaisi millään meikata eikä kukaan kiinnostu lähtemään mukaankaan mutta tuntuu ettei voi millään jäädä kotiinkaan tai seinät oikeasti lysähtävät päälle.
Tänään haluaisin ajella päämäärättä, kiireettä ympäri uneliaita lähiöitä stereoissa juuri sopivaa musiikkia ja kyydissä ystävä, jonka kanssa ei olisi pakko puhua. Ajella, kiireettä, sujuvasti, vailla realiteetteja ja bensamittaria, niin että kulkisi kerrankin maailman kanssa yhtä jalkaa.
Tänään haluaisin elää terveesti, reippailla happirikkaassa ilmassa ja saada punaiset posket ja tuulettuneen mielen.
Tänään en tahtoisi nousta sängystä lainkaan, katsomaan sateen aavistusta tuhruisen ikkunan läpi.
Tänään tahtoisin sinut tänne.
...osoiteltiin: tuo voisi olla meidän...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti