Lupaan lukea Raamatun ja raitistun

Eilen olin juro ja apea. Ajoin Lahdenväylää piittaamattomasti ja niin vailla ilmeitä, että tuntui kuin kasvoni piirteet olisivat liuenneet pois kokonaan. Sain skarpattua juuri sen kaksi tuntia, ettei äiti ehtinyt huolestua luontaisen eloisuuteni puutetta. Takaisintulomatkalla Pasilasta kotiin kävellessäni olin niin lohduton, että tunsin vastustamatonta halua istahtaa keskelle Aleksis Kiven katua ja jäädä siihen.
Nukuin surkeasti ja painajaisten piinaamana. Heräsin lopen uupuneena, omituisen pahanhajuisessa asunnossani, valmiiksi ahdistuneena ja ikävöivänä.

Tänään paiskin töitä lailla riivatun, riuhdoin salilla olemattomat voimani hikipisaroiksi, olin ystävällinen tuntemattomille ja siivosin kotini jälleen hyväntuoksuiseksi. Olen saanut vertaistukea monelta taholta sekä nähnyt kalpeita ja hieman turpeakasvoisia työtovereitani. Lisäksi minua on kutsuttu enkeliksi (ei, se ei ollut Raimo vaikka siellä nyt niin luullaankin) ja voin jo koko lailla paremmin.

Kun itse tulee muistutetuksi pääsiäispäivien väliin jääneen yön balladista karaokeravintolan narikassa ja joutuu siitä hieman tolaltaan, on mukavaa kun ystävät jaksavat lohduttaa. Tuntuu huojentavalle kuulla, miten yksi on saarnannut toiselle, mitkä kaikki asiat sussa on pielessä; miten toinen on nututtanut ilmeisesti rappusissa niin, ettei oikein pysty liikkumaan (enkä sano tätä siksi, että olisin vahingoniloinen: en ole, toivon ettet ole rikkonut mitään ja että paranet pian!); miten yksi on loisteliaassa keppostelumielialassa tullut haalineeksi asuntoonsa kahdeksantoista kappaletta kolmen puhelinluettelon pinoa sekä sekoittanut kaikki oman rappunsa ovikranssit keskenään, ihan vain koska se sillä hetkellä tuntui ideana hyvälle.

Jos on kerran juhlittava vaikka useimmiten tunteekin jo itsensä siihen aivan väärän ikäiseksi ja liian kulmikkaaksi; jos kerran on juotava enemmän kuin kenellekään olisi kunniaksi ja niin pahoja juomia, että niiden maku pitää huuhdella alas väljähtyneellä oluella; jos kerran on suututettava lähijunien konnareita ja ilahdutettava baarien ovimiehiä, jaeltava numeroaan ties kenelle nimettömälle ja laulettava Lentäjän poikaa kovaa ja epävireisesti keskellä katua.
Jos on kerran elettävä kuin eläisi kerran vain, lie se parasta tehdä näiden ihmisten kanssa.