Mä välillä en voi olla ihmettelemättä, että onko olemassa jokin Minkki-universumi, jossa asiat näyttäytyvät hyvin erilaisille kuin Muiden ihmisten universumissa. Sellainen paikka, oma pieni kupla, jossa itse kuvittelee esim. kirjoittavansa erittäin selvää suomea, ei ehkä aivan yksiselitteistä ja mahdollisimman vähällä vaivalla luettavaa, mutta kuitenkin sellaista, että se pihvi (jos sitä on) kiiltelee siellä pohjalla Adalmiinan helmen lailla odotellen poimijaansa. Ja sitten tulee ihminen, yleensä Ystävä, lukea roiskaisee jonkun teksteistä ja kas! löytää sieltä aivan eri asioita kuin itse sinne kuvittelee kirjoittaneensa, eli sen helmen sijaan kouraan tarttuu vaikkapa nastoja ja vanupuikkoja ja pieni huonotapainen poni.
Onko tässä nyt käynyt niin, että vasen käsi ei tiedä, mitä oikea kirjoittaa: koodaanko mä tänne epähuomiossa ja itseltäni salaa jotain ihan muita sisältöjä kuin luulenkaan, ja joku sitten luettuaan ne sieltä ratkoo ja mä yllätyn kovasti? Vai onko niin, että lukija ollessaan kyllin kiihtyneessä tilassa ryhtyy roimimaan vastinetta yhden, ripeätempoisen lukukerran sekä siitä jääneen mielikuvan perusteella, ja siksi sisällöksi tarjoutuu jokin ihan muu kuin tarkoituksena oli? Mä en tiedä.
Tänään joudun taas pohjoisen hurrikaanin armoille keskelle merta, vaikka oikeasti haluaisin vain jo hypätä koneeseen ja lentää kauas, kauas pois. En mä sillä, ei Tukholmakaan hassumpi ole. Se vaan ei ole ihan Iso Omena kuitenkaan. Onneksi seuralaisella sentään on omakin elämä, niin mun ei tarvitse puhua itsestäni koko aikaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
"Vai onko niin, että lukija ollessaan kyllin kiihtyneessä tilassa ryhtyy roimimaan vastinetta yhden, ripeätempoisen lukukerran sekä siitä jääneen mielikuvan perusteella, ja siksi sisällöksi tarjoutuu jokin ihan muu kuin tarkoituksena oli?" Kyllä vain on. Myönnän tuohon syyllistyneeni monasti. Osasyyllisen viittaa saa myös kantaa aamun hetket ennen kofeiinin suomaa hereilläoloa, siis sellaista muutakin kuin fyysistä.
Hyvää reissua teille, keli on aivan paska mutta vodka korjaa.
joitain ihmisiä vaan on helpompi ymmärtää väärin, ja meikämanne ainakin lukee asiat juuri niin kuin kulloinkin tuntuu ja saa ne liittymään mihin tahansa. sellaista se on internetissä, ja lopuksi laitankin tähän aiheeseen liittyvän sitaatin: "arguing online is like competing in the paraolympics; you might win but you're still retarded".
do not be troubled.
hirmu hyvin argumentoitu, erityisen mieltynyt olen tuohon nuun lainaukseen :D ja vanha totuushan on, että viestintä epäonnistuu väistämättä - paitsi sattumalta. näin se menee ihmisten kesken. oisko helpompi, jos ei olis sanoja ollenkaan vaan vain tekoja?
Lähetä kommentti