Ikävä kirvelee: se on kuin liian kuuma vesi pakkasesta sisääntulleella iholla. Se tuntuu vatsanpohjassa kireäksi puristuneelle nyrkille, jonka rystysistä jatkuva betoniseinän takominen on kuorinut nahan ja puristanut esiin heleänpunaisia pisaroita.
Se saa näkemään unia, joiden toteutumista alkaa valveillaollessaankin odottaa. Se saa kaiken ympärillä olevan muistuttamaan siitä, mikä joskus oli: jokainen vastaantulija tuoksuu tutulle, jokainen radiossa soiva kappale tuo mieleen lisää yksityiskohtia, jokainen kaupunginosa kantaa itseään isompaa merkitystä.
Se on ihminen, jonka ryhtiä etsii ihmisjoukosta; se on tuttu kävelyrytmi, jonka samanaikaisesti pelkää ja toivoo keinuvan vastaan tavallisena torstai-iltapäivänä. Se on numero, jonka haluaisi valita, nimi, jonka haluaisi sanoa. Se on osoite, jonne haluaisi päätyä.
Minä kaipaan kiihkeitä puheitasi,
sanojasi, jotka valuvat päälleni
kevyenä sateena
Ne, joiden kanssa nyt kuljen,
ovat miellyttäviä
mutta sanovat niin vähän.
- -
Minä taidan kaivata sinua
kertomaan kirjojen juonia,
joita en lukenut
Ne, joiden kanssa nyt kuljen,
ovat tuskastuttavia,
koska muistavat niin vähän.
- Ultra Bra: Rubikin kuutio
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti