Läskileiri muuttaa taivaaseen

Nyt kahtena peräkkäisenä päivänä saatuani viimein vaakatasoon ja päivittäiseen suklaa-annokseen tottuneen kehoni salille olen jokakeväiseen tapaan törmännyt mitä mielenkiintoisimpiin kanssatreenaajiin. Luojan kiitos ylävartaloni ei (vielä) ole yhtä vaurioitunut kuin alaraajani, joten heistä raportoiminenkin onnistuu, vieläpä ilman tuskankyyneleitä.

1. Muodikastukkainen ja kapea nuori pariskunta, jonka treenaus koostuu lähinnä holtittomasta kahden kilon käsi- ja levypainojen heiluttelusta sekä toistensa pussailusta. Ovat mitä ilmeisimmin alkaneet käydä salilla vain voidakseen lisätä sen Facebook-profiiliinsa Activities-kohtaan. Salikortti joutuu hyllylle heti, kun jotain akuutimpaa, esim. kynnen lohkeaminen tai tyhmän kampaajan pilaama tukka ilmenee.

2. Kahden tai kolmen miespuolisen pörssimeklarin / lakimiehen / mainostoimiston AD:n muodostama treeniposse. Kundit päivystävät milloin minkäkin penkin vierellä: yksi äheltää painoja ilmaan, loput "spottaavat" ja kertovat satumaisista sattumuksistaan alati kiehtovan leipätyönsä tiimoilta kuuluvaan ääneen. Välillä joku heittää jotain rehvakasta treeniin liittyen, kuten "Nähdään toukokuussa, jätkät!", ja kaikki remahtavat diorintuoksuiseen nauruun. Poikien treenikuteet on viimeisen päälle ja tukat aina hyvin, ja vaikka heitä tuskin muina vuodenaikoina salilla näkeekään, on sekä rusketus että lihastasapaino kohdillaan jokaisella.

3. Kahden (ei milloinkaan useamman!) parikymppisen tytön terapiatreeniystävyys. Tytöillä on viime kesäiseltä Nykin-reissulta tuodut, sävy sävyyn sointuvat Niken, Puman tai Peakin vermeet ja julkkiskampaajalla raidoitettu pitkä tukka ponnarilla. Toinen asettautuu tekemään penkkipunnerruksia tyhjällä tangolla toisen jatkaessa tilitystään viime lauantain tapahtumista. Vuorojen vaihdossa käy ilmi, ettei toinen tytöistä voi tehdä kyseistä liikettä ollenkaan, koska hänellä on ilmeisesti rintalihas "revennyt" edellisen päivän jumppatunnilla. Kaksikko siirtyy seuraavalle laitteelle. Selitys ei taukoa hetkeksikään.

4. Keski-ikäiset tädit ja sedät. Tähän ryhmään kuuluvilla prioriteetit ovat sikäli kunnossa, että vaatteiden ja muiden varusteiden esittely ei suinkaan ole ensisijainen salillakäymisen tarkoitus: kellastunut Naisten Kymppi 1987 -t-paita ja neonväriset bermudashortsit suoraan Terinitin mallistosta, nekin kahdeksankymmentäluvun parhailta vuosilta, kelpaavat erinomaisesti. Tädit kuluttavat ison osan ajastaan lehtitelineen edessä valitsemassa tuoreimpia juorulehtiä, ja istuvat lopun aikaa lähentäjä-loitontaja -laitteessa lukemassa niitä, satunnaisesti raajojaan edestakaisin heilutellen. Sedät marssivat korskeina mille tahansa rinta- tai hauislihaksia treenaavalle laitteelle, iskevät neulan aivan painopakan alaosaan ja alkavat riuhtoa. Treeni on ohi, kunnes paidasta voi vääntää hikeä ja muut jumppaajat tulevat kyselemään, onhan kaikki hyvin vaikka naama vähän sinertääkin.

Muistiinpanoja kyseisistä ryhmistä tein istuessani laitteissa, joita surkastuneet ja rasvattoman maidonvärisen ihoni peittämät lihasaihioni eivät enää saaneet hievahtamaankaan, eivät vaikka ähisin ja kiroilin ja tirautin muutaman kyyneleenkin. Treenipaitani on jälleen talven aikana mystisesti kutistunut pituussuunnassa, ja yltää enää siis hädin tuskin peittämään Lihaisan Alueeni (joka nykyään on entistäkin lihaisampi). Asenne on kuitenkin kaakossa kuten aina, enkä edelleenkään voi ymmärtää uudenvuodenlupauksen tehneitä salituristeja. Jos ei oikeasti halua tehdä ja hikoilla, kannattaisi hankkia harrastus, josta tykkää, esim. English for Earlybirds tai kansalaisopiston huovutuskurssi.