Sanottiin tästä tammikuusta ja sen säästä mitä tahansa, ainakin tänään, kutakuinkin kello 17.07.52 Kalliossa oli täydellinen lenkkeilysää. Lenkkarit eivät painaneet juuri mitään, tuuli puhalsi koko ajan myödästi; iltavalaistuksessa kylpevä Helsinki lojui siinä Töölönlahden rannalla, nojaten kaikissa sinisen epätodellisissa sävyissä hehkuvaan taivaaseen. Hetken tuntui niin hyvälle, etten muistanut sellaisen olevan edes mahdollista.
Sitten nenästä katkesi kai suoni, ja loppulenkin lienin melko makaaberi näky sylkiessäni verta ja pärskiessäni heleänpunaista huurua.
Tänään aloin viimein toden teolla suunnitella ensi kesän retkeä ulkomaille. Sain muutamia loistoideoita ja luultavasti Kuosmiksen sähköpostiponin lihaskramppiin. Lisäksi sain erinomaisen syyn ottaa yhteyttä T. Täydelliseen - ihan reissun merkeissä tietysti.
Mulla on päässäni kypsymässä ainakin kaksi bloggausideaa. Toiselle saan luultavasti pontta huomisesta kukonlauluvuorosta yrityksemme lippulaivassa ja kirjoitan niin, että näppistäni ei sen jäljiltä enää käy elvyttäminen. Toinen on sellainen aika iso ja melko vakava aihe, ja siksi haluan ajatusteni olevan erityisen jäsentyneet ja kantojeni jo valmiiksi niin tukeviksi perustellut, ettei yksikään Niina Mikkonen saati Anu Saagim-Ratia saa puhallettua niitä kumoon. Tämä tiedoksi niille, jotka ovat jostain kumman syystä joskus elätelleet illuusiota mua kiinnostavan myöskin oman napani ulkopuolella tapahtuvat asiat. All you need is just a little patience.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti