Olen viime aikoina huomannut eräällä median osa-alueella merkillisen trendin. Kaikissa itseäänkunnioittavissa aikakauslehdissä näyttäisi nykyään olevan aivan julkaisun alussa jonkinmoinen ajankohtaispalsta, jolla kerrotaan maailman päivänpolttavista ilmiöistä "huumorilla". Nyt mun täytyy sanoa, että mä olen paitsi ällikällä, hepnaadilla ja puulla päähän lyöty myöskin hieman tuohduksissani: mä koen, että mun älykkyyttä loukataan näin toimittaessa. Sekö on ainoa, joka tänä päivänä myy: ala-arvoinen, kiireessä kyhätty ja roskajournalismilta mallia ottava puujalkahupailu, jonka nimissä Hesari äänestyttää verkkolukijoillaan mm. "Vuoden mokaajan" (palkinnon vei nimiinsä itseoikeutetusti Susan Ruusunen, ent. Kuronen); jonka nimissä Me Naiset keksii jälleen uuden, väsyneen sutkauksen Oskari Katajistosta tai Ville Loposesta; jonka nimissä Seura julkaisee Elisan toimitusjohtajan suoran numeron ("jos asiakaspalvelussa on ruuhkaa, kuten yleensä on")?
Ai että panee vihaksi! Ennen vanhaan yksi Lasten suusta, Nitrodisko tai Varusmieshuumoria-palsta per lehti sentään oli kylliksi: se oli helppo ohittaa, mikäli ei ollut lystinpitotuulella. Nykyään tämänkaltaista salanokkeluutta ja tekemällä tehtyä itsetarkoituksellista nauratusmateriaalia ei pääse pakoon oikein minnekään.
Vitsikkyydessä, keventelyssä ja ilkeilyssä ei periaatteessa ole mun mielestä mitään vikaa, mutta sitä tekemään kannattaisi pestata joku, joka sen lajin oikeasti hallitsee. Nyt mä en suinkaan puhu itsestäni, en. Turistia sekä Pasaa ja Atpoa mä tarkoitin.
Tänä aamuna olin tirauttaa pienet myötätuntokyyneleet aamupuuron kyytipojaksi sanomalehteä lukiessani. Suomi ei taida olla ihan iskussa. Oikeasti, kuinka huonosti pitää kansakunnalla mennä, että sen pitää valita Emmalla palkittava Vuoden yhtye seuraavasta joukkiosta:
1. Apocalyptica (okei, näistä eniten jäljillä. Todellista uskottavuutta syö oikeastaan vain yhtyeen nokkamiehen Eicca Toppisen vastaanottama Linnanjuhlakutsu.)
2. Apulanta (Toni, sä olet yli kolmekymmentä jo, ja muutenkin aika väsynyt mies. Eikö epävireinen määkiminen ja nenäkäs teiniangsti olisi jo syytä jättää nuorempien huoleksi?)
3. Lauri Tähkä & Elonkerjuu (murrebuumin satuttua sopivasti myös laulu- ja soittotaidoton avionrikkoja voi yltää uskomattomiin myytyjen levyjen ja keikkalippujen listoilla. Ja kuten ensin Lotta Backlund ja sen jälkeen Nyt-liite havaitsi, Lauri ja Repe Sorsa ovat niin samasta puusta ulkoisesti veistetyt, että enää pitäisi tietää, kumpi oikein oli innoittamassa kumpaa.)
4. Nightwish (tästä mulla ei oikeastaan ole yhtään mitään sanottavaa. Sen verran vain, että vaikken Tarjaa koskaan voinut sietääkään, sen mukana tämä bändi menetti sen ainoan omaleimaisuuden, joka niillä on koskaan ollutkaan.)
Ei oo helppoo meistä kellään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Köh köh... Ensinnäkin, hyvinkin samaa mieltä ollaan myös tällä puolen tft-näyttöä mutta tuosta Emma-pystistä: Suomessa myydään levyjä aika vähän kumminkin. Apot ja Nightwish (ai Tarja "Hei, olen korkeintaan keskinkertainen oopperalaulaja vaillinaisella tekniikalla" Turusen myötä katosi omaleimaisuus??? Krhm. Olen "hivenen" eri mieltä) ovat tottakai oikeutetusti listalla. Siellä pitäisi myöskin olla HIM ja ollaan mieltä mitä vain tästä yhtyeestä, myöskin levymyynnin perusteella Sunrise Avenue sinne kuuluisi. Hyi saatana.
saat olla eri mieltä, tässä maassa ei edelleenkään ole kiellettyä olla väärää mieltä mistään :D
omaleimaisuudella tarkoitin lähinnä sitä, että ennen kyseisen bändin musiikkia markkinoitiin oopperahevinä. nyt sekin excuse on sitten menetetty, ja se kama on vain heviä, vieläpä aika kliseistä ja latteaa sellaista, sanoisin. tarjan klassisesta taustasta oli se hyöty edes: tekniikan puutteellisuudesta ja yleisestä kammottavuudesta ollaan vissiin yhtä mieltä.
musta ne on hauskoja, tai siis me naisista vaan oon lukenut tota haha-ajankohtaispalstaa. taidan siis kuulua siihen enemmistöön, joka ei ota sitä niin vakavasti ;)
skunk anansie<3
Lähetä kommentti