Slo-mo

Musta on ehkä tullut ihan helvetin hidas. Joulunpyhien aikana mua ohiteltiin sekä Tampereelta että Lohjalta palatessa ihan oikeelta ja vasemmalta, ja äsken töihin normaalia vauhtia askeltaessani takinliepeet vain lennähteli, kun jengiä lappas ohi puuskuttaen. Lisäksi, kuten eilinen bloggaukseni toi julki, olen jo muutaman kerran osoittanut sosiaalisissa tilanteissa jäätymisen merkkejä: koskaan aiemmin promillemäärä saati valveilla vietettyjen tuntien kumuloituminen ei ole tähän kykyyn vaikuttanut, ainakaan heikentävästi. Olen ymmälläni, ja hieman pelokas. Ja varmaan viikon kuluttua täysin taantunut ja ketterä kuin kilpikonna.

Mä en lähtökohtaisesti ole mikään yltiöhygieenikko tai siivoushullu. Niinpä mua ei sinänsä hirveästi hermostuta, jos joskus vaikka on eteisen lattialla vähän hiekkaa tai kynsien alla magnesiumia tai kuraa lahkeissa. Sen sijaan on aivan uskomattoman raivostuttavaa, mikäli tämmöisiä ilmiöitä esiintyy välittömästi siivoamisen / pyykkäämisen / käsienpesun / minkäikinä jälkeen. Silloin menee käämi käristeeksi.