Pelaa sä vaan sitä potkupalloa. Älä suotta yritä ajatella.

Mä luin tässä eräänä aamuna töissä Seura-lehdestä (50/2007) kerrassaan vavahduttavan artikkelin. Ilmeisesti kyseisessä julkaisussa on vakiona palsta, jolla julkisuudesta tuttu henkilö saa arvostella jonkin (lempi)artistin(sa) tuoreen tuotoksen; tällä kertaa kunnian oli saanut Mikael Forssell, joka arvioi suuresti ihannoimansa 50 Centin Curtis-äänitteen. Hirveetä paskaa (kuten varmasti levykin). Miklun kirjoituksesta tuli mieleen mun erään ystävän puolison lievästi kehitysvammainen pikkuveli, jonka seinillä on vielä kolmekymppisenäkin Britneyn ja Pamelan live size -fanipostereita ja pää täynnä amerikkalaista asepropagandaa. Ihan oikeasti, tämä täysikasvuinen Suomen lahja jalkapalloilulle kirjoittaa ilmeisen vakavissaan, että (ja tämä on suora lainaus, sanasta sanaan) "biisi kertoo siitä, miten Fiddy (*oksennusääniä, puistatuksia*) ei aio lopettaa, miten hänellä riittää draivia, miten mikään ei riitä ja miten kokonaisia asuinkortteleita ostetaan kun muut ostelevat asuntoja.". Siis WOW! Respect, Miklu ja Fiddy, tehän ootte ihan two of a kind! Täytyy sanoa, että mikäli aikanaan ihmettelinkin Miklun paljon uutisoitua suhdetta Viivi "paljon on turhaa habitusta" Avellanin kanssa, tämän jutun luettuani en enää ollenkaan.

Toinen pikainen mediakatsaus / "Kyllä täytyy ihmetellä"-bongaus: Hesarin urheilutulossivuilla oli tässä päivänä muutamana keilailun ja pikaluistelun välissä "Nykyaikainen 5-ottelu"-otsikon alla teksti "3-ottelun SM-kilpailut". Minä en ymmärrä. Miksi pitää erikseen mainita, että kyseessä on juuri nykyaikainen 5-ottelu, ellei siksi, että vanhanaikaisessakin on vielä mahdollista kisata? Ja onko 3-ottelu kenties 5-ottelun jonkinlainen alalaji; jos näin on, minkä ihmeen vuoksi? Miksi se ei voi sitten olla esim. kokonaan oma lajinsa, kun kerran 10- ja 7-ottelutkin on? Yleisen kaaoksen ja epätietoisuuden aiheuttamiseksi? Maailmassa on virhe.

Mä olin tänään seinällä ekaa kertaa kärttyinen ja mariseva, mun kroppa ei ollut palautunut edellisestä sessiosta ollenkaan normaalisti ja muutenkin oli vaikea asennoitua ja olla reipas. Tästäkin huolimatta itse urheilusuoritus meni lopulta mainiosti jättäen hyvän mielen ja hymyn huulille. Illan tullen selvisi ärripurrikeksien popsimiseen syykin: mähän olen taas tulossa kipeäksi. Miksi juuri minä. Miksi juuri jouluksi. Taas.