Liisa ja Saskia

Liisat osaavat pestä pyykkiä oikeassa lämpötilassa, eivätkä epähuomiossa värjää valkoista toppia vaaleanpunaiseksi. Liisat eivät koskaan puhu sopimattoman kuuluvaan ääneen eivätkä vahingossa sylje ihmisten päälle innostuessaan. Liisat eivät kiroile saati kerro sopimattomia kaskuja ollessaan seurassa. Liisat eivät piere, röyhtäile tai pane: he rakastelevat, mikäli on pakko, ja silloinkin vain vastavaihdetuissa lakanoissa, verhot ikkunan edessä. Liisat eivät juo itseään humalaan eivätkä muutenkaan venytä rajojaan. Liisat eivät polta tupakkaa edes satunnaisesti eivätkä koskaan unohda poistaa meikkejä ja pestä hampaita ennen nukkumaanmenoa. Liisojen ei koskaan tarvitse pahoitella käytöstään tai pyytää anteeksi itsensä ja edustamansa yhtiön puolesta.
Liisat päätyvät aina tyttöystäviksi miehille, joiden ei koskaan kuvitellut kiinnostuvan liisoista: miehille, jotka itse ovat älykkäitä, rohkeita ja itsenäisiä; miehille, jotka salaa ovat ihastuneita saskioihin, kovaäänisiin, voimakkaita mielipiteitä ja terävää kieltä hallinnoiviin, kaikin puolin hieman ylenpalttisiin naisiin.
Ja tähän loppuun mun piti tehdä hieno yhteenveto taannoiseen Ylkkärin kolumniin pieninaamaisista tyttöystävistä, mutta koska neljän vuosikerran verkkoarkiston tongittuani sain tulokseksi edelleen silkan vesiperän, ei mua enää huvita mikään. Olkoon.