Hitler in My Heart

Alkuun pieni vastine henkilökohtaiseen palautteeseen, jonka tänään vastaanotin: kiitos kommenteistasi! Erittäin virkistävää, että blogini herättää noin kiihkeitä tunteita jossakussa; erittäin reipasta esittää nuo tunteet omalla nimellään ja henkilökohtaisesti.
Minulla on sinulle, arvon palautteenantaja, loistoratkaisu kiukutukseesi (ja luovutan sen käyttöösi nimelliseen kymmenen euron hintaan): älä lue enempää! Tiesithän, että blogini ei vielä toistaiseksi ole pakollinen osa mitään kurssia saati yleistä kansalaistaitoa (vaikka sen ehdottomasti sitä pitäisikin olla ja varmaan pian sellaiseksi ylennetäänkin, välttämättömäksi osaksi Ihmisyyden arvosanaa)? Sen muotoilusta en ole valmis keskustelemaan, etenkään itseäni vähemmän älykkään ihmisen kanssa. Sisällöstä saa toki nillittää, jos kokee sen omaa elämänlaatuaan parantavaksi eleeksi, mutta turha odottaa sen aiheuttavan mitään toimenpiteitä.
Kyllä, provosoiduin. Kyllä, pääsen siitä yli. Ja kyllä, nautin vastineen kirjoittamisesta. Ole niin hyvä.

Tällä viikolla sunnuntai sattui torstaille, ja lauantai maanantaille. Hullunkurista, eikös? Mä pakkaan ihan tuotapikaa Tiimarin skumppalasit, urheiluteipin ja pikkumustan laukkuuni ja lähden sambaamaan Itämeren aalloille uusine, suonikkaine kyynärvarsineni. Hämähäkkimiehen neuvoa noudattaen koetan jättää laukkuun tilaa kenkäostoksille, mutta voi olla etten malta.


It hovers like an eagle,
it's growling like a beast
Demanding our sacrifice
but offering a feast
It's calling out for blood
and we must quench it's thirst
The night is calling all its dusky children back to work...
- -
Let's hope that the weekend will thrill us, babe
Let's hope that the weekend won't kill us, babe
Hooray!

- The Ark: Prayer for the Weekend