Tinakenkäni on sulaa laavaa

Tänään istuin maanalaisessa, kun viereiseen loosiin tuli istumaan mustiin pukeutunut pitkätukkainen parikymppinen mies. Se luukutti nappikuulokkeilla kuuntelemaansa musaa niin lujalla, että myös minä saatoin kuunnella sitä ihan vaivatta. Se oli Kaija Koota.
Mietin, minkälaista musaa se kuvittelisi minun kuuntelevan silkan habitukseni perusteella, olettaen siis että sitä kiinnostaisi. Ei ainakaan mitää Gossipia tai muuta hipsterikamaa.

Tänään syötin serkkuni kaksospojista toiselle, sille joka on nimetty meidän isoisämme mukaan, tuttipullosta jonkinlaista maitojuomaa. Se lupsutteli menemään ihan muina puolivuotiaina, ilmeisesti hoksaamatta ollenkaan, että sitä syötti sellainen, jota englanniksi sanottaisiin imposteriksi mutta jolle termi teeskentelijä ei minusta ihan tee oikeutta. Sen toisen onnistuinkin sitten säikäyttämään kyyneliin saakka niistämällä liian äänekkäästi. Sen elämä on nyt varmasti peruuttamattomasti pilalla ja se joutuu käymään terapiassa lopun ikäänsä eikä minusta ehkä koskaan tule tämän parempaa lasten kanssa vaikka miten vilpittä ja täysillä yrittäisin ja mitä sitten teen.

Maanantaina kävimme Kansallisteatterissa näkemässä Viidakkokirjan. Tarina oli tuttu, joskin Dahlmanin huomautus siitä että meidän ikäpolvemme luultavasti pitää koko kudelmaa Disneyn hengentuotteena osuikin mielestäni sangen oikeaan. Lavastus ja puvustus olivat huikeat ja mielestäni oivallus eläimistä asvalttiviidakon sankareina on kerrassaan timanttinen. Marja Salo on juuri sopivan infantiili Mowgli, Juhani Laitala puolestaan niin ihana (H.)Baloo että ottaisin sellaisen meille asumaan koska tahansa. Jani Karvinen (joka oikeasti näyttää tältä, hyvin vaikea ymmärtää) on fantastillinen drag-Bagheerana - ja kävelee niillä rivoilla pornohokkareilla niin sulavasti, että vain korkokenkiä rakastava nainen ymmärtää kadehtia sitä liikehdintää.
Sitten on vielä Ville Keskilä Sherekanina. Voi. Hyvä. Luoja. Miten kukaan voi olla niin kuuma, että saa uusnatsivaikutteisen tiikerilookin näyttämään niin hyvälle, että teki mieleni väliajalla poistaa pikkuhousut minihameen alta kokonaan ja istuutua eturiviin. Yhtään sen ylivoimaista kuumuutta ei ainakaan vähennä se fakta, että tiedänpä sen ja naisensa harrastavan pienimuotoista puutarhanhoitoa ja shoppailevan eräässäkin itähelsinkiläisessä puutarhaliikkeissä omina, suunnattoman mukavina ja hyväkäytöksisinä itseinään.

Tällä viikolla olen poistunut henkilökohtaiselta mukavuusalueeltani jo niin monesti, ettei se kohta enää voi olla kantamatta hedelmää. Sillä eikö olekin niin, että kun tarpeeksi ponnistelee, se palkitaan ruhtinaallisesti? Eikö olekin?