Kai jonossa menee metsässä ketutkin

Tänään pidän

* kuivista syysilloista, jolloin kiristyvä pakkanen tekee maisemasta mattaisen, tähdet näyttävät olevan korkeammalla kuin koskaan ja maailmassa on avaruutta ja tilaa hengittää.
* suolaista ja makeaa oikeassa suhteessa yhdistelevistä herkuista kuten jugurttimaapähkinöistä, Smash-naksuista ja suklaapopcorneista.
* amerikkalaisista vanhemmista miesnäyttelijöistä, joiden pikimusta ja vahva tukka on saanut teräksisiä juovia ja aaltoilee kurittomasti niiden esittäessä varttuneita playboy-hahmoja, joiden sydän on kuitenkin täyttä kultaa tai sitten ei.
* Pirkka kiviuunipizzojen mozzarellaversioista ja Pirkan pikkuisista sitruunaleivoksista
* ystävistä, jotka pursuilevat luovia ideoita syntymäpäiväkemujen tiimoilta ja jotka ovat valmiit uhraamaan omaa aikaansa sekä vaivaansa noiden ideoiden toteuttamiseksi.
* tulevan viikon automatkoista sekä vihdoinkin koittavasta kampaaja-ajasta
* krapulattomuuden aiheuttamasta energisyydestä ja tasapainoisuuden tunteesta; tosiasioista lahjakkaasti piittaamatta kävin vanhasta tottumuksesta ostamassa kaupasta perinteisen mättösetin pakastepizzoineen ja greippilimuineen ja nautin hyvällä halulla, vailla pahoinvointia.
* Kauneus- ja terveyssekäkaikkinemuutmessuilla Acon hyväntekeväisyysständin näytepulloista, jotka mukavan ennakkoluulottomasti koostuivat huulikiillosta, after shave -geelistä sekä liukuvoiteesta.
* Tigin Some Like It Hot -shampoosta, joka on pakattu mukavan keltaiseen tuubiin, joka tuttuun tapaan haisee ihanalle ja tekee tukasta sangen käsiteltävän, vaikka sitä pesun jälkeen hautoisikin pipossa koko päivän.

Olen myös tuuminut, pitäisikö minun ryhtyä kouluttautumaan rakennus- tai pikemminkin purkualalle, niin mukavaa ja terapeuttista kattopaneelin ja parketin aukirepiminen eilen oli. Mielestäni lahjani viittaavat kyseiseen bisneshaaraan.

Enää ei tunnu, että hammaslankaamisen jälkeen olisi odotettavissa jättipotti hammaskeijulta. Olisi suunnattoman pelottavaa, jos kaikki hampaat vain putoaisivat yhtäkkiä, hipaisusta kuin kypsät puolukat. Yritimme katsoa tänä aamuna huonossa vireystilassa elokuvaa nimeltä Synechdoche New York (jonka vielä katson, sillä se taatusti mieleeni - tänään vain olosuhteet eivät olleet otolliset). Siinä päähenkilön ruumis alkaa alusta saakka mystisesti lahota, sen mielestä sen uloste on oudon väristä, sen kasvoihin ilmestyy jonkinlaisia märkäpaiseita ja se pissaa verta. Ajatus siitä, että kehon sisällä on miljoona orgaanista juttua, jotka voivat mennä tuhoutumaan lukemattomin tavoin ja alkaa valuttaa sisäiseen käyttöön tarkoitettuja eritteitä ympäriinsä ja ulkoisesti saa minut jotenkin voimattomaksi pelosta. Siellä on paljon tavaraa, jonka toiminnasta ei ole mitään takeita tai indikaatioita, eikä toimimattomuudestakaan oikeastaan ennen kuin sitten kun mitään ei enää ole tehtävissä, ja että virheetöntä toimintaa voi kuvitella vaalivansa tietyin valinnoin ja tottumuksin, mutta kuinka todellinen vaikutusvalta oman kehon hyvinvointiin on kovin sattumanvaraista ja paljolti täysi illuusio. Kun alan ajatella sitä, tuntuu kuin vatsan puoliväliin olisi asennettu tukevan välipohjan sijaan hauras läpinäkyvä viritelmä, jonka alla aukeaa arvaamaton syvyys ja jonka varaan ei uskalla laskea mitään arvokasta tai painavaa ainakaan.

En ole milloinkaan ennen elänyt viikonlopusta viikonloppuun, eikä se tunnu kovin hyvälle. Siksi onkin onni, että tällä viikolla on arkenakin tavallista enemmän mukavaa odotettavaa.