Perustuu tositapahtumiin, eli nimimerkki Pesähinkki (nimi muutettu) kertoo:

Heräsin virkistyneenä jo ennen Philipsin kelloradioni kytkeytymistä päälle. Puin päälleni Nanson Nalle Puh -yöppärini (näin kuumalla nukun nakuna, mitäs siihen sanot ;), jotta kehtaisin avata Ikean puiset kaihtimeni aiheuttamatta liikennesumaa ja ylenpalttista kaaosta keskelle Kalliota.
Kestän hyvin huonosti kaupallisten radioiden hittihumppaa, joten käänsin Samsungin plasmatelevisiostani BBC:n uutisille.

Aamiaiseksi keitin Elovena Plus -puuroa nauttiakseni sen sokeroimattoman mehukeiton kanssa (Valio), minä näet piittaan linjoistani kuten jokaisen tulisi. Iso kupillinen jäälattea sen kyytipoikana on sen sijaan puhdasta itsehemmottelua: ei päivää ilman pientä luksusta :)

Syömisen ja uutistenkatselun ohessa valitsin päivän garderoobiani. Käynnistäisin mieleni temppelin suorittamalla painoharjoitteluohjelmani toisen osuuden kuntosalilla: sinne päälle pronssinvioletit Nike Shoxit, pronssinväriset matalavyötäröiset ja kevyesti bootcut-malliset Adidaksen treenihousut, musta alustoppi ja vaalean beige itse tuunattu Kinky Ape Clothingin t-paita (tuliainen Thaimaasta). Asusteina musta Davidin hikipyyhe ja musta-pronssinen Battery-juomapullo.
Työpäivästä tulisi pitkä ja osin työvaatteissa suoritettava: siispä töihin kokovalkoiset Adidas Superstarit (mun mielestä Addun kuteet on periaatteessa siis niin viime tiistaita, enkä laittais niitä ikinä päälleni. Poikkeuksen tekee vain Superstarit ja noi edellämainitut treenipöksyt ;), vaaleansiniset levenevälahkeiset Abercrombie & Fitchin farkut (hirmu harmi ettei Suomessa oo A&F:ää!), musta hihaton FCUK:n toppi kultaisella painatuksella ja vaaleanpunainen itsevärjätty JL:n huppari. Aika chic, vai mitä? :D

Treeneihin lähtiessäni ympärilläni leijui hienoinen eau de Yön Yli: nuuhkaisin kainaloani tyytyväisenä alkukantaisen pikanttiin lumovoimaani.

Salilla polkiessani väsymättä stepperiä (reidet ja pakarat, tytöt, reidet ja pakarat! Niitä ei voi koskaan kylliksi painottaa!) ja tehdessäni loputonta sarjaa istumaannousuja ajattelin muun muassa seuraavaa:
Oh, haluaisinpa olla kaunis! Tai no, ketä varten mä muka leikin vaatimatonta: vieläkin kauniimpi! Voisin omistaa koko elämäni kauniina olemiselle, kauniina ja siten myös mielenkiintoisena.
Mikä ihmeen salimuoti miehillä on ne sellaiset korispaidat, joista kainalokarvojen lisäksi ihmisten ilmoille pyrkivät manboobsit ja puolet aknen peittämästä yläselästä? Ja sitten vielä valitetaan, etteivät naiset kiinnitä mitään huomiota salilla! Wonder why, brothers... ;)
Miksi kaiken maailman kauluspaitaiset oik. yo:t, salkkukainaloiset kauppatieteiden maisterit sun muut suomenruotsalaiset purjehtijapojat kuvittelevat olevansa naisten päiväunia ja sellaisenaan enemmän kuin yksikään hameenhelma ansaitsisi saati saattaisi saavuttaa? Luuleekse ne siis ihan niinku OIKEESTI, että akateeminen arvosana ja Ruotsinlaivalta ostettu uusi (muttei todellakaan siis uusi, vaan ehkä vuonna 2002 lanseerattu :) hajuste tekee niistä parempia ihmisiä - tai edes etäisesti kiinnostavia?
Mulle on monesti sanottu, että kannattaisi ottaa mormonimies: ei tarvitsisi jännittää, keltä se tällä kertaa on vonkaamassa perspilluu kun mulla on migreeni eikä siis todellakaan kiinnosta joku seksi. Ehkä vielä otankin.
Aika paljon mä ehdinkin ajatella. Elämässä on kyllä kauheesti etua siitä, että on älykäs.

Treenin ja solariumin jälkeen ihailin itseäni kokovartalopeilistä: kiinteät lihakseni piirtyivät säännöllisinä kuparinruskean nahkani alta. Solkkukäynti toimii pikalaihiksesta! ;)

Hirveän tyytyväisenä itseeni ja habitukseeni kömmin suihkuun. Käytin kosmetiikkaa ihoni jokaisen neliösenttimetrin huoltamiseen: L'Oreal, Rexona, Neutrogena, Bed Head, Dermosyd, Pirkka... Viimeiseksi suihkautin ilmaan vielä Valentinon Rock & Rose -tuoksua ja kävelin hajustepilven läpi: patsuli, ruusunnuppu, viikon seissyt bioroskis, ylang-ylang, hiekka, vakuumikaasu ja santelipuu. Trés chic! :)
Kokeilin muuten viimeksi lentokentällä sitä Gwen Stefanin uutta L.A.M.B.-tuoksua (jota ei btw Suomesta saa :), mutta musta se oli pahanhajuista :( Harmillinen takaisku.

Töitä aloitellessani mietin, miten kamalan onnekas olenkaan että olen juuri minä! Olen niin kovin tyytyväinen itseeni ja ajatuksiini, enkä muutenkaan jaksaisi olla kukaan muu.