Soitellaan, kirjotellaan, lähetellään pieniä punaisia paketteja...

Siivosin äsken sähköpostini. Muutama kuukausi sitten suorittamani viime raivauksen jälkeen sinne oli taas päässyt kertymään 1000 viestiä, joten katsoin radikaalien virtuaaliluudanheilutustoimien tulevan tarpeeseen.

Mitä postiini sitten oli pinoutunut? Ensimmäiset kolme ja puoli sivua olivat ihan oikeaa kirjeenvaihtoa vuosilta 2005-2006; sellaisia kirjeitä, jotka aikanaan muuttivat mänteimmänkin päivän kestämisen arvoiseksi ja houkuttelivat hymyilemään. Sellaisia kirjeitä, joita olen säästänyt lukeakseni ne vielä joskus uudelleen alusta loppuun, voidakseni hymyillä ne läpi taas kerran.
Ei vielä.

Sen jälkeen muutamia poistamatta jääneitä newslettereitä, kiertokirjeitä ja hupiposteja. Ja kymmeniä sivuja blogikommentteja.

Lapsena oltiin aina kirjeenvaihdossa kymmenien ihmisten kanssa: tahmein pikku käsin puserrettiin mustetahroja jättävää tuoksukynää, piirrettiin kaunoa kieli keskellä suuta, laitettiin i:n pisteiksi pallot tai ehkä jopa sydämet. Läheteltiin hoitoheppojen kuvia, muistettiin ulkoa osoitteita (ja puhelinnumeroita), maltettiin odottaa postin kulkua viikkotolkulla.
Ja aina sen käsinkirjoitetun kuoren levätessä kynnyksellä koulusta tullessa sydän hyppäsi riemusta: MULLE! Kuka se on ja mitä asiaa sillä on?

Miksei me enää olla kirjeenvaihdossa? Odottamaton sähköposti säväyttää edelleen; postiluukusta kolahtava kirje on jo muuttunut keräilyharvinaisuudeksi, ja on siksi huomioarvoltaan ohittamaton. Eikö meillä aikuisilla ole enää aikaa kirjoitella toisillemme? Soittaminen ei läheskään aina ole sama asia.

Mä en edes pidä Scandinavian Music Groupista, mutta koska muuan niiden viisuista on soinut mun päässä viikonlopusta alkaen, laitan sen tähän. Jos se sillä vaikenisi.


Bussin ikkunan takana kylmiä peltoja
ja niillä usvaa
Ympärillä samat naamat,
ne naamat joista mä tykkään

Olen nähnyt, olen nähnyt
kuinka niiden iho muuttuu
Tiedän kun ne rakastuu
ja kun ne suuttuu
Mitä pidemmälle, mitä pidemmälle,
mitä pidemmälle mä tuun
sitä huonommin muistan
kaiken muun

- SMG: 100 km Ouluun