Once on sydäntäsärkevän kaunis elokuva. Sen Dublin on hieman nukkavieru ja kelmeä ja useimmiten pimeä tai sateinen: jos aurinko paistaa, on sen valo yhtä raakaa kuin ensimmäiset maaliskuun pilvettömät päivät. Sen rakkaustarina on vähäeleinen, kaino, hieman kömpelö ja niin kovin tosi. Sen musiikki on niin viiltävän koskettavaa, vokalistien äänet rikkoutuneet ja herkät ja lyriikat kaikessa naiiviudessaan niin kovin samaistuttavat, etten voinut välttyä salavihkaiselta silmäkulmien pyyhkimiseltä ja vartalon läpi pyyhkiviltä kylmiltä väreiltä.
Käykää näkemässä se.
Falling slowly, eyes that know me
and I can't go back
Moods that take me and erase me
And I'm painted black
You have suffered enough
and warred with yourself
It's time that you won
Take this sinking boat and point it home
We've still got time
Raise your hopeful voice, you had a choice
You've made it now
Falling slowly, sing your melody
I'll sing along
- Glen Hansard: Falling Slowly
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti