Aamulla jano oli melkoinen

Jouduin eilen pakotetuksi Kalleen, siksi olen tänäänkin vielä hieman disorientoitunut ja epäkoherentti. Omaksi onnekseni ymmärsin poistua Minkin mittapuulla erittäin kohtuullisen, jopa vaatimattoman juomamäärän jälkeen ja niin varhain, että Rikas Ystäväkin seisoi vielä jonossa.

Paikkaa tässä sen kummemmin ruotimatta todettakoon, että siellä ovat pojat Pelimiehen käsikirjansa lukeneet, erityisesti sen itsetunnon nakerrus -osion. Tiedättehän, jätä kaunein nainen huomiotta tai heitä hänelle jokin ystävälliseksi huomautukseksi naamioitu kepeä loukkaus. Tämä järkyttää naisen itseluottamusta ja saa hänet syömään kädestäsi ja pääset scoraamaan eli saat pesää eli pirkko myöntää sulle leivoksia ja vähänkö sä sitten oot äjjä. Eilinen oli mun kolmas kerta koskaan siellä, ja tähän mennessä oli jo tapahtunut seuraavaa: eräs gentlemanni tuli kerran tokaisemaan silmät kutakuinkin kannuosastolla, että "Sullon viime vuoden paita" (Ja sulla viime vuoden naama, ystäväni!); eilen seurueeseeni kuuluvan Hillityn kanssa peliä yritettiin avata kommentoimalla kynsiään: "Näytä sun kynnet" (näyttää) "Ihan kivat. Olishan noi voinut lakatakin." (Ai sun nenäverellä vai?)
Oikeasti pojat. Usein ihan vanhanaikainen ystävällinenkin lähestyminen riittäisi. Jos taas on ihan vain riitaa haastamassa, niin nakkikioskin jono toimii paremmin.

Koska kuulun proletariaattiin (ehkä prekariaatti olisi muodikkaampi ilmaus, mutta mäpä en olekaan niin kovin muodikas), ja koska olin jo saanut meidän toimarin sihteerikökseni täksi aamuksi, jouduin iltariennoista huolimatta nykimään töihin tänäänkin. Matkalla officelle pääni halki ehti ajelehtia monia tarkentumattomia ajatuksenpuolikkaita. Kuten:

- On hirveän epähienoa tuijottaa ihmisiä. Tiedän, että kaltaiseni erikoisuudentavoittelijan on hyvä varautua siihen, että jos tukka on vaikkapa viuletti tai esim. sininen keesi, tai paidassa lukee vaikka englanniksi että New-vitun-York, ihmiset saattavat uteliaasti vilkuilla. Kyllä minä sen ymmärrän. Mutta miksi opetetaan lapsille, ettei toisia saa tuijottaa eikä osoitella sormella, jos sitten aikuisena kuitenkin tehdään niin? En minä oikeasti edes niin pekuliaarille näytä, moneen muuhun verrattuna. Hyvinä päivinä se ei haita kuin korkeintaan lievästi, paranoiadarrassa se saattaa viedä mielenterveyden. Toistaiseksi olen saanut itseni hillittyä, mutta vielä koittaa päivä, jolloin olen yhtä naamakas kuin Pärssisen Lissun hyvä ystävä Riikinkukko: tämä uljas seksuaalivähemmistön edustaja kävi kysymässä eräältä häntä julkeasti toljottaneelta henkilöltä, että - ja tämä lainaus on sanasta sanaan - "Anteeks, söinksmä sun eväät?" Jonakin päivänä, kansalaiset. Jonakin päivänä.

- Jännä juttu, että tietyt ryhmät luottavat viitekehyksensä voimaan niin kovasti, että tahtovat tuoda tämän kontekstinsa julki aina mahdollisimman nopeasti. Edellisessä postauksessa mainittua sähköpostin siivousta suorittaessani törmäsin toki myös nettideittikauden viesteihin. Muuan näistä jannuista oli sitten töissä pelastusalalla, ja oli laittanut profiiliinsa varmuuden vuoksi kuvan itsestään työvermeissä; lisäksi ammatti oli mainittu leipätekstissäkin. Sitten eilen Hillittyä ja Reinoa luokseni odottavana surffailin aikani kuluksi ensimmäistä kertaa yli puoleen vuoteen kyseisillä sivustoilla, ja johan perushakuehdoilla listan kärkeen kiilasi eräskin lajin edustaja. Jonka profiilissa oli kaksi duunikuvaa. Savuisilta näyttivät.

- Miten voi puhua asiasta, josta kaikki on jo sanottu? Sitten lie parasta Wittgensteinin sanoin vain vaieta.

- Mä en tahdo laittaa sukkahousuja, mä en tahdo laittaa MITÄÄN!

Olen muuten kuunnellut viime päivät Reino & the Rhinosia ja Rilo Kileytä. Vasta nyt. Pidän.


I've been a mess for some time now
I get what I deserve
For someone who leaves behind a life
I can't do better

- Rilo Kiley: 85