I came in here for that special offer: guaranteed personality

Pieni neulebloggaaja minussa on itsekin yllättynyt olemassaolostaan. Eihän siitä ole kauaakaan, kun saksin muutamasta t-paidasta kaula-aukkoa isommaksi ja tein niistä näillä keinoin aivan tuliteriä.
Äsken leikin kankaanpainantavärillä, jota oli jäänyt jouluisista tyynyliinalahjoista, ja sudin yhdet valtameren takaa tuomani, tylsän tavalliset markettifarkut sellaisiksi diskoteekkikiitureiksi, että tuskin maltan odottaa niiden pukemista päälleni. Huomenna ajattelin.

Eilen kuulin, että Dexterin kakkoskautta aletaan näyttää meidän televisiossa elokuun lopulla. En tiedä mikä tuossa kulmakarvoillaan kommunikoivassa, viileän raa'assa sarjamurhaajassa kiehtoo, mutten tälläkään kertaa aio missata jaksoakaan.

Mä olen aina hieman kadehtinut miehiä siitä, että ne saa ajaa partaa. Se näyttää niin kivalle, että sen täytyy myös tuntua kivalle. En uskalla yrittää, ettei mulle epähuomiossa ala kasvaa oma.

Mun seksiunet ovat viime aikoina muuttuneet entistä nolommiksi. Nyt niihin jollakin hämärällä tavalla liittyy silminnäkijä tai jonkun äiti TAI silminnäkijänä jonkun äiti. Sairas sika. (Ja ehkä myös viime aikoina hieman paitsi jäänyt)

Haluaisin kuunnella Blitzkrieg Bopia, Sheena Is a Punk Rockeria, sitä Lolaa, Lost in the Supermarketia ja Spanish Bombseja hirveän kovalla, huutaa mukana epävireisesti ja pogota hikinen tukka otsaan liimautuen.
Haluaisin juoda skumppaa ja viskiä vuorotellen ja tupakoida auringonpaisteessa.
Haluaisin sen auringonpaisteen ja terassin.
Haluaisin tilipäivän.
Haluaisin nauraa läkähtyäkseni.
Haluaisin pussailla.
Haluaisin.