Tartuin tänään ensimmäistä kertaa Tuomas Haapmanin (alkunperin eli os. Hampaala) Kuuluisa-lehden ensimmäiseen numeroon, joka on kannen mukaan ollut jaossa aina toukokuun alusta alkaen. Avasin sen täynnä suorastaan sadistista ilkeyttä, olisin kovasti tahtonut kirjoittaa siitä pisteliään, myrkkykielisiä letkautuksia ja pientä julmuutta tiukkuvan tekstin. Olisin halunnut olla kohtuuton, kurja ja nenäkäs.
En sitten voinutkaan.
Se on vain yksinkertaisesti niin uskomattoman, hermeettisen yhdentekevä, ettei siitä kannata sanoa enempää. Hirveän huono, tietysti, mutta sitähän se oli jo oletusarvoisestikin eikä siis ensinkään üllathusmomenttia sisältävästi.
Tämä viikko on mennyt niin hurjan kunniallisesti, terveellisesti ja urheilullisesti, että olen hyvin levännyt, lihaksikas ja ruskea - ja itsetuhoisen juhlahimoinen. Onneksi huomenna mennään Tampereelle. Olen taas aivan käsittämättömän tohkeissani asiasta, ja luulen osasyypään olevan Nuun, koska meillä oli eilen niin kovin kivaa, vaikka nähtiinkin vain tovi. Nuu ei siis ole lähdössä mukaan, mutta mä toivon, että osaan pitää lystiä ilman sitäkin, koska olen joskus ennenkin kyennyt siihen. Ainoa haittapuoli reissussa on sen alkolukon puuttuminen puhelimesta: hupsoho jo etukäteen kaikki.
Olisipa seuraavat kaksi päivää sellaiset, että kaikki onnistuisi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Tampere on niin parasta, että siellä onnistuu kaikki!
olette oikeassa! useimmiten ainakin onnistuu.
Lähetä kommentti