Kesän näivetettyä kaikki lempisarjani tauolle olen yrittänyt etsiä uutta katsottavaa. Ajattelin kokeilla kovasti "miesten Sinkkiksinä" markkinoitua Naistenmiehiä (Big Shots), eikä lainkaan vähiten Michael Vartanin vuoksi. Nyt, kaksi jaksoa katsoneena, muistin, kuinka vähän pidänkään kyseisen tyylilajin edustajista; siksi mun mielestä Despiksetkin oli aluksi (ja totta puhuakseni on vieläkin) melko epäilyttävä. Mä kestän kovin huonosti sellaista osoittelevan hassuttelevaa dialogia, johon on jätetty valmiiksi tauot katsojien tyrskinnälle - ettei se vain menettäisi yhtään repliikkiä (ja kiitokset korkeimmille tahoille siitä, että enää ei juurikaan tehdä valmiiksi naurettua kamaa). Sitten voitais laittaa niille hahmoille sellaisia hullunkurisia nimiä, kuten Mixworthy ja Johns, ja sitten siinä vois olla ainakin yks transu ja yks homoepäily ja bimbo toinen nainen ja narttumainen tytär ja - hei! Mä keksin! Se yks vois olla tosi tossun alla, se on takuunaurattaja!
Ihan tosissaan hei. Kannattaisi ottaa konsultaatiopuhelua vaikka Veronica Marsin, Studio 60:n tai Californicationin käsikirjoittajille, ja kiinnittää pääosiin sellaisia kavereita, joilla on oikeasti enemmän karismaa edes sen verran, ettei niitä erehdy pitämään lavasteena. Enemmän kuin sillä yhdellä ikihongalla, joka aloitti silloin Ally McBealissa, mikäs sen nimi olikaan taas... Niin, Dylan McDermott.
Kysyin eilen eräältä islantilaiselta, mikä on sen lempisana sen omassa kielessä ja mitä se tarkoittaa. Nyt mun pitäisi keksiä sama omastani, ja olen neuvoton. Haluaisin kyetä sanomaan jotain astronomisen runollista kuten tähtivyö, tai syvällistä kuten sielunvaellus. Tai edes jotain kliseistä ja maailmaasyleilevää, kuten rakkaus tai äiti.
Kai mä sanon kuitenkin sitten salmiakki. Tai kernaasti tai kylliksi, jos saa sanoa monta.
Olen muuten taas löytänyt Lordi-namuja Kampin isosta K:sta! Maailma on hetken hyvä, enkä halua yhtä kiihkeästi pois kuin yleensä maanantaisin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Sarjassame siis sarjoja, joka toimivat parhaiten ilman ääntä ja tekstitystä.
Mun lempisana (koska sitähän sä tässä kysyt, eikö totta?) on ehdottomasti miksi. Se on kauhean tärkeä sana ja sitä pitäisi aina välillä pysähtyä kysymään itseltään asioiden edessä.
laura: parhaiten se toimii niin, ettei sitä edes yritä katsoa. se on vähän sama juttu kuin vaikka kansantanhujen kanssa: ne on olemassa ja mä tiedän niistä, mutta se ei tarkoita sitä, että munkin pitäisi osallistua.
miero: voi ei. siis oikeassahan sä olet, mulla on vain yksi työkaveri joka on pilannut ton jutun kokonaan. mutta siis. tästä näemme taas, kuinka pinnallinen ja oraaliseen vaiheeseen juuttunut mä olen: toiset miettivät metafyysisiä maailman synty -juttuja, minä ruokaa. NAAAAM!
Emmä ollut tässä mitään sormella osoittelemassa. :) Mulla on vain ollut aika reilusti aikaa olla yksin ja omien ajatusten kanssa. Onko se sitten surullista vai ei, se jääköön jokaisen oman naaman taakse.
mä olen muuten joskus keksinyt jonkun todella hienon sanan, mitä pidin lempinäni, mutten muista sitä enää. jee, meitsi!
mutta tärkeimpänä; MITÄ SE VASTASI?? salmiakki on kyllä hyvä, se näyttää kirjoitettuna kivalle, se kuulostaa foneettisesti miellyttävälle ja on hyvää.
sanavahvistus on virolainen kääpiö pykvi.
Lähetä kommentti