Vika on tietenkin aina minussa, minulla ei ole lainkaan tapoja!

Kaipaan riehakasta, vastuutonta humalaa: kaipaan illan mittaan kohoavia ääniä, suurpiirteisiä eleitä, vapauden tuoksua ilmassa (se tuoksuu Cliniquen Happylle ja Koskenkorva Peachille). Että mitä tahansa voi sattua; että mikään ei oikeasti haittaa.

Mäkin haluan kuunnella räkäistä autotallipunkkia liian kovalla, käyttää niittipantaa ja pitsisormikkaita. Piestä bassoa. Värjätä tukan hennalla ja kammata sen silmille.

Mäkin haluan hyppiä raajojani viskellen väentungoksessa; hyppiä hikeä tippuen ja karjua joukkohurmoksessa; vastata ystävän katseeseen käsivarsimetsän läpi ja hymyillä silmät täynnä tähtiä.
Huutaa rakkaudentunnustuksia vastatuuleen. Kävellä kotiin korkokengät käsissä ja mascarakyyneleillä hihani tuhrien.

Mäkin haluan juoda punaviiniä aamupäivällä ja polttaa ketjussa.
Mäkin haluan sammua pää tuhkakupissa ja herätä vieraassa sängyssä.

Katsottiin eilen illalla äidin kanssa FST:ltä ruotsalainen elokuva Tjenare kungen. Enkä mä oikeasti humalaa kaipaa.
Oikeasti mä kaipaan viime vuosikymmentä.


Kuinka monta talvea joudun muistamaan?
Etkö sinä lähdekään minusta milloinkaan?
Eilen neljä tuntia mä itkin
eikä mikään helpota

Eilen olin ihan varma lähikaupassa,
että sinä seisoit siinä kassajonossa
Ei se et ollutkaan sinä sen miehen t-paidassa,
mustat siivet niin kuin kuolleen enkelin

En osaa elää
En näissä kengissä, en tässä talossa
en tällä kadulla
En osaa elää
En elokuvissa, en yöjunissa
en kenenkään kodissa
ilman sinua

Olen lapsi joka roikkuu kiinni sinussa
Miksi, miksi ihmisen täytyy luopua?
Vaikka pelkään pimeää, mua oota! Mä haen sut takaisin:
takki päälle paljain jaloin meen pakkaseen

- Jippu: En osaa elää