Toivon, että jonakin päivänä opin piittaamaan sellaisesta, joka on sen ansainnut. Että jonakin päivänä ei tarvitse kyseenalaistaa omaa järkeään ja omia tunteitaan; ettei tarvitse jatkuvasti tuntea oloaan hoopoksi ja jotenkin vääränlaiseksi. Että jonakin päivänä ikävöidessään voi hyvällä syyllä uskoa olevansa myös itse kaivattu.
Toivon, että jonakin päivänä ymmärrän olla tekemättä samoja virheitä uudestaan ja uudestaan. Että jonakin päivänä osaan päästää irti, nostaa katseen ja jatkaa eteenpäin. Että jonakin päivänä maltan olla vilkaisematta olkani yli; että jonakin päivänä en enää käänny takaisin.
Huomenna tähän aikaan mä olen niin kaukana, etten oikein edes muista miten sellainen kuvitellaan. Sen mä kyllä muistan, miten hyvälle välillä tuntuu vain päästä pois.
Voi miten kivaa meille tulee! Mulla on jollain hämärällä käänteislogiikalla nyt jo ikävä koko matkaa.
Herätyskello soi kuuden tunnin kuluttua.
The world's a roller coaster
and I am not strapped in
Maybe I should hold with care
but my hands are busy in the air saying:
I wish you were here
I wish you were...
- Incubus: Wish You Were Here
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Mun piti laittaa omaan merkintään hyvän matkan toivotus mutta unhoitin sen kun olen löyhäpäinen ja houkka.
Hyvää matkaa siis, älä vedä Tukiaisen sisarusten tyylillä lentoja. :)
Lähetä kommentti