Tanaan olin ajatellut tehda tasta lukijoiden kysymys -palstan, mutta koskapa olemme tehneet viimeiset kaksi tuntia matkaa keskustasta tanne majapaikkaamme, silla keskustan metrotunnelissa olikin tulipalo, on ketutuskayra sen verran pitkalti punaisella talla hetkella, ettei mua huvita oikeasti yhtaan mikaan juuri nyt. Sairaan pitkan lauseen onnistuin muotoilemaan, olenpa kyvykas ja alyltani ylivertainen myos. Riimittelykykyinenkin halutessani.
No. Tata ennen tapahtui seuraavaa: seikkailimme tiemme Cambridgeen, jossa maan vanhin - itse asiassa itse valtioyhtymaakin vanhempi - yliopisto, Harvard sijaitsee. Kuultiin tana aamuna meidan "vuokraemannalta", etta Unofficial Tour on se johon kannattaa osallistua - nainpa toimittiin. Saatiin rautaisannos faktaa ja legendoja kampuksesta kahden fuksipojan narratoimana ja eksyttiinpa viela pikkuiseen kivijalassa sijaitsevaan t-paitakauppaankin ostoksille. Kivaa oli ja edukatiivista.
Taman jalkeen katsoimmekin kellon nayttavan kutakuinkin kahviaikaa. Istuttiin kaikessa rauhassa, omista asioistamme huolta pitaen, ketaan hairitsematta Peet'sissa juomassa jaisia virvokkeitamme (tanaankin oli Suomen asteikolla melkein 30 astetta lampoa ja kosteutta kuin turkkilaisessa saunassa), kun samaan kahvilaan astuu kukas muukaan kuin John Malkovich. Menin niin tohkeisiini moisesta, etta olin kellahtaa tuolilta tantereeseen silkasta innosta. Se oli kylla sisaistanyt casual clothing -idean taydellisesti: silla oli ruudulliset pyjamahousut, kulahtanut valkoinen t-paita ja lenkkarit nauhoistaan sidottuina olan yli heitettyna. Se onkin stara, joten ehka se oli statement elikapasten lausunto.
Taman jalkeen emme palanneet enaa ennallemme. Laahustettiin innottomasti MIT:n kampuksen lapi ja sielta takaisin kantakaupunkia kohti. Alkoi ukkostaa. Mentiin syomaan. Ja, kuin korkeimman johdattamana tormasimme taman mantereen lempimyymalaani, Urban Outfittersiin. Enne numero 813.
Ostelimme.
Poistuimme.
Paasimme keskikaupungille, ja lopun tiedattekin. Nyt istutaan kaikkemme antaneina koneella ja suunnitellaan huomista humalahakuista kostoiskua Bostonin yoelamaan.
En keksi muuta sanottavaa. Kuosmis sanoo: "Olin kirjoittamassa yhteiskunnallisista asioista, mutta koska uudet kenkani kastuivat ja ottivat varia seka itseruskettava politiikka paljastui huijaukseksi, SUUREKSI VEDATYKSEKSI, olen niin henkisesti murskana, etten pysty. Haluan kuitenkin sanoa, etta Borat oli huono." Niin muuten olikin, ei pystynyt katsomaan puolta tuntia pidemmalle.
Taalta tahan, over and out.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti