Rento XL-Mies

Tadit <3 Boston

Sangyt olivat jumalaiset ja ja naapurusto miellyttavan rauhallinen. Aurinko paistaa kuin vahamielinen. Aamiaisbuffet on ehka parasta mita tamanpuoleisessa voi suuhunsa panna. Korispojat nayttaa hammentavan kivoille myos aamiskavaatteissaan. Metrojunat on mukavan tyhjia ja kulkee osittain myos maan pinnalla.

Enpa muista, milloin viimeksi olisin ollut kaupungilla sunnuntaina ennen kauppojen avaamisaikaa - ja taalla ne sentaan avaa jo yhdeltatoista. Onneksi loydettiin eras kenkakauppa, DWS, joka oli avannut jo aiemmin. Osteltiin siella sitten tunti. Enka todellakaan tieda, milla saan taman kaiken tuotua kotiin. Sovittiin jo Saken kanssa, etta ostetaan kolmas matkalaukku sitten vaikka kentalta puoliksi ja maksetaan ylikiloista sovinnolla. Kun en ma noita vanhojakaan haluaisi ihan kaikkia heittaa pois...

Kenkakaupasta poistuessamme Macy'skin oli viimein avannut. Naistenosaston loydyttya haalin varmasti viidettoista farkut sovitukseen ja - tadaa! - sainkin kahdet ihanasti istuvat kokopitkat (toiset on Miss Sixtyt, tiedan...) ja yhdet DKNY:n shortsit ostettua. Ja lisaksi roiman alennuksen. Aidilta tuli viesti, jonka sisalto oli kutakuinkin etta velka on veli otettaessa mutta veljenpoika maksettaessa. En viitsinyt vastata sille mitaan.

Shopattuamme Kuosmiksen mykaksi olikin aika reissun ensimmaisen puistolounaan. Haettiin thaikkusapuskaa ja tallattiin itsemme Boston Commonin vehrealle nurmelle istumaan. Saatoin saada siina hengaillessa epahuomiossa vahan variakin pintaani, punertavalle nayttais ainakin tassa vaiheessa viela.

Punertavasta johtuikin mieleeni - asiasta oikohoylaan - etta mun tukanvari on kai taalla melkoisen regressiivinen, sen verran monta spontaania kehuhuudahdusta (enimmakseen naisilta!) se on kerannyt. Hammennyn joka kerta ja savytan naamankin lettiin sopivaksi. Pari paivaa sitten NY:ssa eras taksi oli ajaa pylvaaseen, kun se kuski ei saanut silmiaan irti Sakesta: siina nahtiin kaikki klassiset nonverbaaliset pokauskeinot (raps, vink vink, howYOUdoin'?) kaytannossa noin viidentoista sekunnin sisaan.

Otsikko on siis eraan tanaan bongaamamme kaupan nimi, lisaksi nahtiin jonkinmoinen jalkinehuoltomesta nimelta Kenraali Kenka seka eras katu, jonka nimi oli John F. Fitzgeraldin Hapan Naama. Lisaksi nailla on oikeasti hirmu hassuja paikannimia taalla, sellaisia kuin Braintree ja Alewife. Niin ja sitten keskustassa on Milk Street, mika on mun mielesta kovin hellyyttavaa. Summer Streetkin loytyy ja luonnollisesti myos Winter St.

Amerikkalaiset myos rakastavat lyhentaa sanoja kirjaimia pois pudottelemalla. Nain Parkwaysta tulee pkwy ja Bleekerista Blker. Liikennemerkissa XING tarkoittaa tietysti etta crossing.

Ah ja loppuun viela edittina viime yon uni: oli joulu tulossa ja kaikki sai toivoa, mita ne haluaa lahjaksi. Ma toivoin saavani JOKO koiranpennun TAI poikaystavan.
Tosielamassa olisin tietysti ottanut molemmat.

Nyt sitten yleison jalkojen tominan ja vihellysten vaatimana
Kuosmiksen kulma!

Onpas yksi vaivainen sivulauseessa mainittu A vs. P herattanyt kohua! Tarinahan on itseasiassa varsin opettavainen. Alienia voi verrata esimerkiksi herpekseen: kerran kun sen kanssa on kosketuksiin joutunut, ei siita enaa paase eroon millaan. Valilla voi luulla etta sen on saanut tuhottua, mutta aina se vaan nostaa rumaa paataan. Kannattaa siis pysytella kasivarren mitan paassa.

Shoppaaminen on taalla jotenkin kivempaa. Jokin luonnollinen vaisto kun pitaa poissa sellaisista kaupoista jonne on liian koyha ja/tai lihava. Yllattaen naita kumpiakin tuntuu olevan vahemman kun Suomessa. Siis maarallisesti tietysti enemman, mutta suhteessa vahemman. Suomessa en olisi edes ottanut kateeni s-kokoista DKNY:n toppia, mutta taallapa talutin sen kassan kautta ulos. Heh heh. Lisaksi pihalla on valtavan iso riippukeinu, johon aion seuravaaksi menna palvomaan auringon jumalia. Heh.