Paralyzed & Sunburnt

Eilisilta hengattiin takapihan deckilla korishemmojen kanssa kuunnellen Matisyahua, Bellraysia ja Gnarls Barkleyta seka siemaillen viileita virvokkeita. Meidan oli Saken kanssa tarkoitus lahtea rimpsalle ottamaan osamme eilisen kansallisen valmistujaispaivan ilonpidosta, mutta lopulta mukavuudenhalu voitti tallaytymisvimman, ja jaatiin suosiolla kotiin katsomaan Taxi Driveria vhs:lta.

Aamupalalla saatiin muun muassa tuoreita muffineja, jotka tosin olivat liikaa Sakelle. Se yritti tuijottaa omansa nurin, mutta joutui luovuttamaan kesken urakan. Ma sen sijaan reippaana tyttona pupelsin kokonaisen paankokoisen leivonnaisen menemaan jalkkariksi posket hehkuen ja silmat lasittuneina ponnistuksesta. Sen jalkeen olikin pakko lotkahtaa toviksi vaakatasoon keraamaan voimia.

Tanaan Memorial Dayn kunniaksi paatimme patikoida lapi The Freedom Trailin, reitin, joka halkoo kaytannossa koko Bostonin kantakaupungin ja joka on historiallisesti merkittava monessakin suhteessa. Kuosmis kenties kertoo tarkemmin, mista siina kaikessa on kyse, silla se on meidan historiavastaava. Se tulkkasi mulle opaskirjasta nykysuomeksi, mita mikin muistomerkki tai patsas tarkoitti, kun ma en jaksanut keskittya englanniksi. Nain saimme tietaa, miksi Timo Yon ratsastus oli erityisen tarkea Bostonin itsenaisyydelle ja keita olivat kaupungin parhaat radikaalit oraattorit.
Loydettiin myos taman kaupungin A&F, mutta emme kokeneet itseamme vielakaan kyllin voimakkaiksi astuaksemme sisaan siihen kiirastuleen.

Saatoin paivan kuluessa hieman myos palaa. Itse asiassa mulla on oikeassa hartiassa nyt oikein muodikas seeprakuviointi, jonka jokainen voi itse rakentaa itselleen seuraavasti: pukeutuu kuumana ja pilvettomana paivana halterneck-malliseen ylaosaan ja kantaa laukkua jatkuvasti samalla olalla. Nain syntyy kateva ja helppo punavalkea luonnontatuointi!

Eilen ostettiin rumia kynsilakkoja. Tanaan ostettiin lisaa, toivottavasti natimpia. Koska ei varmaan taas jakseta tehda illalla muuta kuin lakata kynsia ja ojentaa katta kohti kylmaa Bud Lightia.

Huomenna ajateltiin menna Harvardiin. Jos meidan aly riittaa loytamaan sinne.
Ai niin ja lisaa hupsuja paikannimia: sinisen metrolinjan paateasema on Wonderland, miettikaa! Punaisella linjalla on pysakit nimelta Butler ja Andrew ja Charles, sinisella Maverick ja vihrealla Symphony. Oh ja Friend Streetkin loytyy. Hassua vakea nama bostonilaiset.

Jottei totuus unohtuisi, loppuun viela
Kuosmiksen kulma

Kummallinen tama aurinko naillamain. Mahan tunnetusti EN pala, vaikka viettaisin paivaa minkalaisessa auringonpaisteessa, vaikka vesien paalla. Taalla pain nakojaan aurinkokin on arhakampaa, vaikka (tietenkaan) en nyt mitaan rapurusketusta pystynytkaan hankkimaan, hirveen mielenkiintoisesti munkin selkenahka punottaa. Olin ihan tohkeissani hienoista rajoista, vaikka Minkki totesikin happamasti mun leikkivan vakavilla asioilla ja kuolevan hetken kuluttua ihosyopaan.

Freedom Trail oli hieno retki Amerikan syntyhistoriaan. Viela hienompi se olisi ollut jos tosiaan olisi jaksanut lukea opaskirjasta, mita missakin oli tapahtunut. Mutta oli liian kuuma. Luemme nyt, kertauksenomaisesti ja olen luonnollisesti jo suunnitellut ottavani useita opintojaksoja Pohjois-Amerikan tutkimusta syksylla.

Ja Thatcher tarkoittaa katontekijaa, Smith tarkoittaa seppaa, Mason muuraria, Schuhmacher suutaria, Carpenter on puuseppa ja Locker lokero. Nain. Kaannospalvelu K&M valmiina auttamaan!