Maailman nopein mattaja

Tanaan havaitsin ensi kertaa yhtalaisyyden shoppailun ja viinanjuonnin valilla. Ensin vahan arastuttaa, kun ei oikein tieda kaytettavissa olevien rahojen riittavyydesta eika yleisesta fiiliksestakaan: on vahan itara olo. Sitten, kun saa paan hieman vastentahtoisesti auki, saattaa kerta kaikkiaan hyppasta Soliferi handusta ja Rapala juuttua kaislikkoon: mikaan ei oikeastaan maksa mitaan, kaikki sujuu ja elama on hirvean hyvaa ja innostavaa ja saippuakuplat ja koiranpennut ja sellaset kaikki.
Seuraava vaihe on sitten se laskuhumala. Oikeastaan koko homma jo vahan tokkii ja etoo, mutta ei sita silti saa lopetetuksikaan. Tuntuu vaikealle, omatunto soimaa ja silmia kirvelee.
Viimeisessa vaiheessa tunnelma edeltaa maailmanloppua: millaan ei ole mitaan valia ja sekin on ihan sama, silla joka tapauksessa tappiota on jo tehty niin roimasti, ettei alho siita enaa syvene.

Tanaan saavutin henkilokohtaisesti taman tassa kuvaillun viimeisen vaiheen, tuskallisen ja hiertavan toisiksi viimeisen vaiheen kautta. Mulla on teille vain nelja sanaa: Puma, Victoria's Secret (eli Voitokas Sihteerikko) ja Express.

Tehtiin me tanaan kylla muutakin, sivistyksellista jopa. Mentiin viimein Boston Duck Tourille, joka osoittautui reissun tahan mennessa viihdyttavimmaksi historiakatsaukseksi. Duckithan ovat, niille jotka eivat sita viela tieda, sellaisia minikuormurin ja veneen sekoituksia, jotka siis kulkevat niin maalla kuin vedessakin. Ma olen sellaisella kierroksella ollut jo joskus Wisconsin Dellsissakin, mutta tama esitys hakkasi kylla kaikki aiemmat. Meidan tour guidena oli Cowgirl-nimea totteleva vastustamattoman vinkea pirkko, joka avasi kierroksen lapsyttelemalla ratsuvaen tunnusmelodian poskistaan. Kuulostaa omituiselle ja niin se olikin: voin esittaa kalpean kopion kun seuraavaksi nahdaan. Joka tapauksessa moisella omistautumisella se anasti ainakin mun sydamen - ja aika mittavan tipin. Ammattilaisen viihdytettavana olen aina kiitollista yleisoa.

Lounas syotiin tanaan California Pizza Kitchenissa. Siella syntyi myos bloggauksen otsikko, kun me eurooppalaiset siirtomaaisannat sisaanhengitimme pitsamme alta ohmin, tarmokkaasti tyoskennellen ja murustakaan jattamatta. Ankkakierroksen jalkeen kiskaistiin viela Cheesecake Factoryssa jalkkariksi isot juustokakut ja huomattavia maaria alkoholia sisaltaneet drinksut. Nyt tassa pohdiskellaan, pitaisiko vaivautua suihkun kautta juopottelemaan - tosin tamanpaivaiset juhlatoppiostokset eivat peita meidan auringossa hankittuja body arteja vielakaan, joten meidan rusketusraitojen nakemiseen ei tarvita kuin terveet silmat.

Tahan valiin siteeraan lastenlorua, jota muisteltiin tanaan kotimatkalla metrossa. Eikos se nain mennyt?

Laakari Laski
komensi ja kaski
potilaan tulla sisalle:
"Mika sua vaivaa?"
/"Tissiliivit painaa!"/
tai vaihtoehtoisesti:
/"Sepelvaltimotauti?
Tarkkaavaisuushairio?
Atooppinen ihottuma?"/
Laakari Laski
komensi ja kaski
potilaan painua pellolle!

Loppuun viela rakastettu
Kuosmiksen kulma!

Mista Suomesta saisit boobtuubin kuudella eurolla? Ja jos saisit, haluaisitko sen todella? Kaytimme reippaasti Luottokunnan antimia, jopa siihen vaiheeseen asti etta "emma oikeestaan tallakaan mitaan tee, mutta otan sen silti." Victoria's Secret oli kylla mulla hiukan pettymys, samanlaisia alekalsarikoreja kun lindeksit nyt ovat puolillaan. Mutta olihan siella toki viehattava kosmetiikkaosasto, jonka ansiosta Minkki tuoksuu nyt ihanalle (vahemman elaimelle kuin yleensa, toim. huom.).

Nyt meilla on jaljella paivia yksi ja rahoja nolla. Hyva yhtalo, vai mita? Meille on kylla kertynyt aika paljon tyhjia pulloja huoneeseen, joten on mahdollista etta saamme ruokaa myos huomenna.
Ai niin, ja sain hankittua myos flipflopit. Ne on taalla hip ja pop. Niista tiedatte minun kayneen Amerikassa (oikeasti istuttiin Seutulan lahtoaulassa koko kaksi viikkoa, kun ei ollut rahaa nousta koneeseen).