Jessica Simpson, where has your love gone? It's not in your music, no.

En mä ole yhtään jalompi ihminen nyt kuin ennen, tai edes paremmalla tuulella.

Soitin eBookersille varmistaakseni invapaikan koneessa itselleni ja matkaseuralleni. Jonotin puoli tuntia. Eivät vastanneet. Suljin puhelimen ja kiroilin.

Ilman niitä mömmöjä mä en osaa taas nukahtaa, ja herään luokattoman aikaisin, esim. aamuyhdeksältä. Ja sitten haukottelen koko ajan.

Kun nukkuu selällään, se tikkijono tai ties mikä avaruussondi entisen tyrän tanhuvilla painaa ja tuntuu omituiselle.
Onneksi ei sentään ole taas tarvinnut aikoihin myöntää piparia kenellekään. Ei takuulla sujuisi sekään.

Nyt, kun en enää ole äitini hoivissa maalla, se soittelee mulle. Neljästi päivässä.

Alkoholin juominen, edes sivistyineissä eurooppalaisissa määrin, on kohtuuttoman haastavaa, sillä se vaikuttaa tasapainoon kiikkeröittävästi. Eilen nautitun yhden (1) sangrialasillisen jälkeen selkä suorana kyykkyyn laskeutuminen esimerkiksi lattialle pudonneen nenäliinan korjaamiseksi osoittautui niin visaiseksi, että jätin neniksen sinne.

Lordi-namuja ei saa enää kaupasta oikein mistään, Makuuneissakin on vain mustia ja punaisia jauhiksia. Ja tietysti otan aina vahingossa punaisia enemmän.

Ettei kukaan jäisi luuloon, että elämä tai mieliala olisi nyt pelkkää kukkasii perhosii saippuakuplii koiranpentui.
Vielä olis tämä ja ensi viikko.