Iso Carolina on helpompi sanoa.

Hello from Boston! Ensi alkuun sellasta vaan, etta meidan talo onkin hienompi kuin teidan kaikkien talot yhteensa (I could fit your whole house in my swimming pool)! Mulla ja Kuosmalla on taalla oma sviitti, eli kaksi huonetta ja kylppari. Kylpparissa mahdollisuus valita omasta pikku automaatista shampoota, saippuaa, suihkugeelia tai vauvaoljya, ihan mita nyt mieli sattuu halajamaan. Meilla on laventelintuoksuista kasisaippuaa. Kymmenia puhtaita pyyhkeita ja kummallekin oma, paksu, sadehtivan valkea kylpytakki. Oma sisaankaynti. Aamiaisbuffet, jonka voi nauttia myoskin takapihan terassilla eli deckilla. Oma telkkari ja dvd-soitin - ja talon valikoimissa mm. Borat dvd:lla ja Rocky Horror vhs:na. Meidan huoneen vieressa on vapaa-ajanviettohuone, jossa varustuksena bilispoyta, jattilaistelkkari, kaikki mahdolliset pelikonsolit, pari akustista kitaraa, poppivehkeet ja sensellaista pienta viihdyketta. Asken istuttiin tuossa deckilla lukemassa, ja talon emanta tuli huolehtivaisesti ilmoittamaan laittaneensa suklaakekseja esille, jos meille vaikka maittaisi. Ja tarjoutui sytyttamaan valot deckille, ettei pimeassa lukien pilattais silmiamme. Samoin se riehaantui aivan ylettomasti meidan kertoessa olevamme Suomesta: taalla on kaksi muutakin suomalaista vierasta juuri nyt! Ja tietysti se raahasi nama salskeat ja ystavalliset - mutta varsin nuoret - koripalloilijasallit tutustumaan meihin. Ei haittaa, koris onkin lajeista eniten mun mittainen. Tulkaa tadille...

Tahan mennessa tapahtui siis seuraavaa: lahdettiin New Yorkista ja jatettiin taaksemme narisevat sangyt, vuotavat katot, kiimaiset naapurit ja hektiset kadunkulmat. Bongattiin taksi oikeaoppisesti lennosta ja suhattiin Port Authorityyn, joka on siivottomin, epaloogisin ja tylyin koskaan nakemani bussiasema. Meidan oli siis tarkoitus nousta klo 11 lahtevaan bussiin, mutta koska nettilipuissa niin kehotettiin, oltiin paikalla melkein puolitoista tuntia ennen starttia. Jono bussilaiturille oli infernaalinen ja jotenkin aivan alyton, eika oltu ensin ottaa uskoaksemme, etta meidan todella olisi tarkoitus asettua siihen, vaikka meilla oli etukateen ostetut liput ja kaikki. Lopulta siina ponotettyamme kavikin sitten niin, etta paastiin jo klo 10 lahtevaan bussiin. Joissain asioissa tama yhteiskunta on uskomattoman takapajuinen ja ihan jarjenvastainen, mulla on vanhojakin antipatioita ja selvittamattomia asioita edelleenkin etenkin naiden bussiliikennoinnin kanssa.

Itse matka meni letkeasti, ihmiset tosin varmaan luuli meita riitaantuneiksi rakastavaisiksi, kun ma kuuntelin koko matkan mun creativelta kasinvalittuja suosikkejani ja Kuosma luki tai roikkui unisena kaytavan puolella eika vaihdettu keskenamme oikeastaan sanaakaan. Ei onnistuttu eksyttaytymaan edes silla ainoalla huoltisbreikilla, vaikka ma olin jo kerennyt maalata kauhukuvia siita, miten ikina saataisiin enaa yhteys toisiimme kun Kuosman halpa puhelinhan ei siis talla mantereella toimi ollenkaan.

Bostonin bussiasema oli huomattavasti fiinimpi ja puhtaampi kuin NY:n, ja loydettiin metrollekin saman tien. Tata ennen tosin tyhjensin eraan kateisnostoautomaatin varautuessani yopaikan maksamiseen. Eipa ole koskaan ennen ollutkaan hallussani niin paljon seteleita, ettei rahapussia ihan oikeasti saanut enaa kiinni.

Metrolta osattiin jopa jaada oikealla pysakilla pois, mutta sitten itse majapaikan loytaminen osoittautukin huomattavasti haasteellisemmaksi. Taksia ei tassa vaiheessa harkapaisyyttamme tahdottu ottaa, joten taman paivan cardio tulikin sitten nykaistyksi tonnin painavia matkalaukkuja ylamakeen kiroillen riuhtoessa.

Yosijanhan ma jo kuvailinkin, niin ja tosiaan, taa nettikin on ipoilmainen (voiko noin sanoa? Ma vaan sanon, hah!). Tanaan ei sitten muuta paljon puuhattukaan, paitsi kaytiin taman kylan lahion keskustassa syomassa ja viinakaupassa - jossa myyjapoika ei ollut luovuttaa viinia ja bissea mun haltuuni, kun mulla oli vain ajokortti eika passia matkassa. Onneksi Sakke oli ollut viisaampi ja saatiin kuin saatiinkin juomamme. Se viela sitten muistutti puotinsa olevan suljettu maanantaina kun on Memorial Day, mutta etta huomenna olisi viela runsain mitoin aikaa ostaa varastot tayteen pyhia silmalla pitaen. Mista se arvasikin?

Kuosmiksen kulma jaa tanaan kuulemma valiin, silla telkkarista tulee laatuviihdetta: Kuosma kiljahtelee tuossa vieressa sohvalla Alien vs. Predatorin tahtiin eika kuulemma keksi mitaan sanottavaa mistaan. Mulla ei ole tahan lisattavaa.