Ottaa slipoverin pois

Tämän aamun Hesarissa oli Anna Kontulan haastattelu. Suurelle yleisölle Anna on tullut tutuksi lähinnä Seksialan Liiton Salli ry:n mielipiteikkäänä varapj:nä ja sosiologian soon-to-be-tohtorina, jonka väikkäristä Punainen eksodus on puhuttu jo ennen sen julkaisemista huomattavasti taajemmin kuin monesta akateemisesta julkaisusta edes niiden omissa piireissä yhteensä.

Kontulan kantava ajatus on, ettei prostituoitu ole automaattisesti uhri, alistettu ja hyväksikäytetty ihmisraunio. Väitteensä hän perustaa laajaan ja kohtalaisen ainutlaatuiseen tutkimusaineistoonsa, joka on kerätty em. ammattijärjestössä toimimisen kautta ja sen ohessa luotujen henkilökohtaisten kontaktien turvin.

Artikkelissa esitetyt Kontulan näkemykset on myös luetettu kommenttien saamiseksi erinäisillä alan kanssa tekemisissä olevilla ammattilaisilla, joista Pro-tukipiste ry:n toiminnanjohtaja Jaana Kauppinen on Kontulan kanssa samoilla linjoilla: "On mielenkiintoista, miksi uhrin rooli on seksityössä mukana olevalle naiselle ainoa hyväksyttävä asema. Kukaan ei halua kieltää - ei Kontula eikä Pro-tukipistekään - että myös uhri- ja kärsimystarinat ovat totta. Niitä ei tarvitse perustella, koska ne vastaavat useimpien ihmisten mielikuvaa 'prostituution todellisuudesta'."

On varmasti totta, että mikäli jätetään idän - lähemmän ja kauemman - ihmiskaupan kautta Suomeen saapuneet ilolinnut pois laskuista, jäljelle jäävä sakki on valtaosiltaan alalla vapaaehtoisesti, suhteellisen vaivattoman ja hyväpalkkaisen ansion vuoksi; pieni vähemmistö kenties muiden motiivien, kuten seikkailun, lahjakkuuden tai omien seksuaalipreferenssiensä takia.
Myöskin aivan uskomattoman tuttu ja yksisilmäisyydessään hämmentävän jokapäivänen on näkemys, jonka Kontula jäljittää 80-lukuisen radikaalifeministi Andrea Dvorkiniin: "Dvorkinin mukaan heteroseksi on aina miehen naista kohtaan harjoittamaa väkivaltaa - siis myös silloin, kun nainen haluaa seksiä ja mies ei."

En kyseenalaista Kontulan aineistoa, perusteellisuutta tai tieteellisyyttä. Kaikki esitetyt väitteet ovat huolella perusteltuja, järkeenkäypiä ja johdonmukaisia. Ne on esitetty sellaisessa muodossa, että jopa kaltaiseni nihilistin on kohtuullisen vaivaton allekirjoittaa ne.
Ne ovat oikeasti älykkään, akateemisen naisen puhetta.

Silti jokin atavistinen vaisto minussa kirkuu, ettei se ole noin, ei voi olla; että seksin myyminen on jotenkin perustavasti väärin ja epätasapainottavaa. Ettei kenenkään ruumiin pitäisi olla kauppatavaraa; ettei sen pitäisi olla niin kannattavaa että siihen kukaan ryhtyisi leveämmän leivän toivossa; ettei sen, saako kaupankäyntiin itse vaikuttaa pitäisi edes olla keskusteluargumentti vaan vähimmäisvaatimus.

Elämä oli paljon mutkattomampaa silloin, kun saattoi luokitella asiat vaivatta oikeisiin ja vääriin, toivottaviin ja kiellettyihin. Nyt, kaikki näkökulmat ja osapuolet aina huomioiden on tavattoman vaikea ensinnäkin löytää periaatteita - ja toiseksi noudattaa niitä.


Loisteliaan viikonlopun kruunasi tänään rva Taalasmaan kanssa suoritettu paluu seinälle. Alunperin tämän piti olla minun ja Nuun yhteinen voimainkoitus, mutta koska Gnu-vauva-poloinen on joutunut katalaan terveydellisten vastoinkäymisten kurimukseen ja oli siten pakotettu jääväämään itsensä, nousikin Daalia itsensä ja kaikkien odotusten yläpuolelle - ja lopulta minun kanssani 72:een. Niinpä siis vyötin ensi kertaa puoleen vuoteen valjaani, mankkasin käteni ja hankkiuduin erinäisiin pinteisiin vertikaalisessa tilassa.
Nyt kämmenet ja sormet ovat jälleen sierettyneet ja arat ja kyynärvarret paisuneet ja tykyttävät, mutta mieli on kuin vanhalla sirkusratsulla valokeilojen paisteessa. Tästä syksystä saattaa tulla kaikkien aikojen mainioin. Tai eihän siitä vielä voi olla varma, mutta enteet ovat vahvat.