Minä teen nyt tunnustuksen, joka saattaa romauttaa vähäisen - ja sekin luultavasti kaikki vain optimistista harhaluuloa - nauttimani kunnioituksen: mielestäni Anssi Kela on kenties Suomen väärinymmärretyin ja kohtuuttominta halveksuntaa osakseen saanut muusikko (nyt myös kirjailija, mutta siitä lisää tuonnempana).
Sen rallit ovat oikeasti ihan mukiinmeneviä, mutta livesetti on se mikä jokaisen ylenkatsojan tulisi käydä tarkistamassa. Ainakin muutamia vuosia sitten sen keikkakokoonpanoon kuuluivat kahdet rummut (ja toki myös kaksi rumpalia), ja se itse kuritti kitaraansa selkä menninkäismäisessä kumarassa maaninen kiilto silmissään. Välispiikeissä naljailtiin Saveteista ja Rva Ruusunen kasvoi keikka keikalta hurjemmaksi spektaakkeliksi. Juuri sellaista ujojen poikien nokkelaa toisen suupielen musiikkinörttihuumoria, joka saa minun sympatiani puolelleen miltei varauksetta.
Nythän sitten Anssi astui kirjailijan crocseihin ja julkaisi esikoisromaaninsa Kesä Kalevi Sorsan kanssa. Mielipiteitä siitä on saanut lukea monenmoiselta foorumilta pitkin loppukesää ja alkusyksyä. Pääasiassa sitä on kohdeltu ihan nätisti (itse en seuraa Kirsi Pihan kirjallisuuspiiriä), mutta mm. Hesarin kriitikko huomautteli kömpelöstä dialogista, ohuista henkilöhahmoista ja sellaisesta.
Hei kamoon.
Tässä maassa julkaistaan Teppo M.:ää. Tässä maassa julkaistaan Juha Vuorista. Tässä maassa julkaistaan Arto Paasilinnaa, Regina Raskia ja Kotron Musta morsian; tässä maassa julkaistaan kaiken maailman onnenonkija-Seiskatyrkkyjen sosiaalipornografisia verbaalioksennuksia.
Nämäkin kaikki on haluttaessa perusteltavissa sillä, että pienen, joskin elinvoimaisen kielen ylläpitämistä on olennaista tukea ja kannustaa, ja että sama se mitä lukevat, kunhan lukevat. Elitismille ei myöskään näkyisi mittaa saati määrää, jos kaikki julkaistu kaunokirjallisuus olisi pelkkää Pulkkista, Westötä tai Itkosta.
Kömpelöä dialogia, ohuita henkilöhahmoja. Pah, minä sanon. Kuulitteko: pah! Paljon vaikeampi on mielestäni perustella sitä mutaisena kuohuvaa yhdentekevien käännöskirjojen vuota, jota joku jostain syystä yhä katsoo tarpeelliseksi Suomen kirjamarkkinoille suoltaa.
Eilenkin oli kamalan kivaa. Tänä aamuna paistoi aurinko, tänä iltana ilmassa tuoksui syksy juuri niin toiveikkaana kuin se tämänkaltaisen päivän jälkeen vain voi. Töissä Reino sanoi tämän tunnelman pukevan minua.
Moisesta mukavuudesta täytyy olla luvassa jokin kiero ja ikävä rangaistus. Eihän näin voi jatkua?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Anssi Kela? Mä en tiedä mitä sanoa. Mun mielestä Anssi Kelan suurin saavutus on se, että se asui työttömänä opettajavaimonsa kustannuksella seitsemän vuotta ja sitten kun debyyttialbumi myi sen 120000 kpl. tulikin aika vaihtaa akkaa. Se on hienoa ja miehekästä. :D
Oot kyllä ihan oikeassa nostaessas mm. Vuorisen nimen esille. Shokkiarvonsa takia jaksoi ensimmäinen Juoppis naurattaa mutta siitä eteenpäin... voi pojat. Silkkaa paskaa.
Mulla on krapula nyt ja treffit 20 minuutin päästä. En ole pukenut. "Tarttis tehrä jottain."
niin, anssihan on maailman rokkareista - tai ylipäänsä ihmisistä - ainoa, joka koskaan on toiminut vaimoaan kohden miehekkäästi. tästä häntä tulee rankaista ja säälimättä ruoskia, eihän moinen _voi_ olla vaikuttamatta musiikkiin, lavaesiintymiseen saati kirjoittamiseen.
mua ei naurattanut edes se ensimmäinen juoppis, tai ne sivut jotka jaksoin kahlata läpi.
aamutreffit? uumoilen ammatillista latausta.
Riittäisikö kielensä vaalimiseen aku ankka?
kyllä melkein. tai sitten rasvaton piimä.
Lähetä kommentti