Tänä aamuna radiossa sanottiin, että aurinko näyttäytyy seuraavan kerran sunnuntaina - silloinkin vain vetäytyäkseen oitis takaisin pilvenlonkaan. Hyvät naiset ja herrat, se on täällä taas: välivuodenaikojen kruunaamaton kuningas, sateen ja sumun sulttaani, ravan ruhtinas, ehta pimeyden prinssi.
Toki, on syksyssä hienojakin puolia. En vain muista niistä tähän hätään yhtään.
Eilen pesukoneeni oli vähällä irtisanoutua vuosien palveluksestaan (ja tänään kuulin sen tartuttaneen niskurointinsa myös Nuun koneeseen. Voimia, ystävät!). Onneksi herra Lettu saapui ja leijonankesyttäjän lailla otti luulot pois tuolta kodinkoneista jaloimmalta. Silti taloudenpitoni oli mennä kerrassaan nurin niskoin moisesta, ja jouduin tänään tonkimaan muutaman vaatekappaleen sieltä likapyykkipussista. Aika veitsenterällä sitä tuleekin epähuomiossa eläneeksi.
Tämän merkinnän tarkoituksena ei tietystikään ollut tiedottaa pesukoneeni sielunelämästä eikä oikeastaan edes sadatella syksyä. Halusinpa vain lanseerata kertomukseeni siihen tällä erää kiistatta vaikuttavan hahmon, herra Letun. Pseudonyymi ei useiden tuntien pinnistelystä ole kovin kummoinen, ei edes järin kekseliäs tai omaperäinen. Toinen vaihtoehto oli Buster, mutta Lettu on yleisesti helpommin ymmärrettävä ja lisäksi melko lystikäs, kuten mies itsekin.
Tällast tänään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti