Tuntuu, että pitäisi kirjoittaa. Pitäisi olla mielipide, ratkaisuehdotus, yhteiskunnallinen suunnitelma. Pitäisi olla näkemystä.
En osaa.
Edes sanoa mitään, mitä joku ei olisi jo sanoiksi pukenut. Järkyttävää. Mieletöntä. Käsittämätöntä. Jotain on tehtävä; miksi kukaan ei tee mitään? Pelottaa, ahdistaa, huolestuttaa.
En ole Kauhajoen kaupunginjohtajan kanssa samaa mieltä siitä, että syytä moiseen mielettömyyteen kannattaisi ensisijaisesti lähteä hakemaan verkosta ja konsolipeleistä.
En myöskään katso luultavaksi, että ongelmien juurella olisi aggressiivinen, kenties provokatiiviseksikin tulkittava musiikki.
En usko, että poliisin tiukempi valvonta, käsiaseiden kieltäminen saati korupuheet mielenterveyspalveluiden resurssien lisäämisestä poistavat uhkaa.
En myöskään tiedä, millä on merkitystä - missäkin suhteessa, kenenkin kannalta.
Ja mitä seuraavaksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Mä haluaisin kanssa olla kykeneväinen sanomaan jotain. En todellakaan osaa.
Voisiko oikeasti rahavirtojen suuntaa siirtää takaisin ennaltaehkäisevään mielenterveys- ja nuorisotyöhön?
Voisiko löyhää aselupakäytäntöä muuttaa?
Voisiko vanhemmat löytää aikaa lapsilleen enemmän kuin tilastokeskuksen kertomat 14 minuuttia/päivä?
Voisiko luokkakokoja pienentää?
Voisiko koulukiusaamiseen puuttua enemmän?
Voisiko sitä ja tätä?
Voisinko olla vielä enemmän tekopyhä?
Lähetä kommentti