Mitä pienempi ja merkityksettömämpi keskiportaan ratas, sitä koppavammat elkeet ja hankalampi tavoitettavuus.
Tämän totesin koetettuani jälleen soittaa kello 10:stä alkaen eräänkin poptähdykän managerille - vailla tulosta. Tällä välin kerkesin jo sopia soittoani koskevasta asiasta kahden ainakin minun mittapuullani paljon merkittävämmän hahmon kanssa henkilökohtaisesti ja ihan helposti, ilman nenäkkäiden ja itsestään kiinnostuneiden asiainhoitajien / välikäsien mukaan sekaamista, olla yhteen yhteydessä sähköpostitse, hoitaa muutamia muita töihini kuuluvia asioita sekä korjata yhden kappaleen puhelimia sekä erään työvuoropulman.
Epäilenpä, että mikäli herra Manageri hoitaa kaikkia tehtäviään yhtä loppumattomalla tarmolla ja hyväntuulisella yhteistyöhalukkuudella kuin tätä meidän pientä yhteistä projektiamme, sitä ei esimerkiksi tähän taloon koskaan edes palkattaisi. It might seem like a small deal to you now, buddy, but be sure it'll return bigger and uglier in time - just to bite you in the ass.
Kaikesta elämän tämänhetkisestä hienoudesta huolimatta oloni on tänään hieman haikea ja mietteliäs. Toki komeroista pitää siivota vanhoja asioita pois uusien mahduttamiseksi sisään, jopa niitä vanhoja asioita, jotka joskus ovat olleet statusarvoltaan lempisellaisia. Toki niillä uusilla on mitä luultavimmin mahdollisuus päästä lopulta vanhojen asioiden ohitse Kaikkien aikojen parhaat -rankingissa, eiväthän ne koskaan muuten olisi päässeet edes lähelle sitä komeroa. Toki raivauksesta on seurauksena väljyyttä ja vähemmän hämähäkinseittejä, raikkaampaa ilmaa ja kuulaampi mieli.
Ja toki sen pitääkin tuntua pikkuisen surumieliselle.
Luopumisen.
I'm leaving you my legacy
I gotta make my mark
I gotta run it hard
I want you to remember me
I'm leaving my fingerprints
I'm leaving my fingerprints
I'm leaving my fingerprints
on you
- Katy Perry: Fingerprints
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti