'Cause friends don't waste wine when there's words to sell

Viime päivien onni on rakentunut seuraavista osatekijöistä:

- ystävistä ympärillä, saman pöydän äärellä, kosketusetäisyydellä, puhelimen päässä, tavoitettavissa
- pikkuisen liian pelottavasta elokuvasta turvallisessa seurassa
- juuri oikeista sanoista juuri oikeaan aikaan ja oikeanlaisesta kosketuksesta
- roséskumpasta, kevytkolasta ja rooibos-teestä
- kuulaan aurinkoisessa syysaamussa Interpolin tahtiin juostusta aamulenkistä
- uudesta, jo ensiluvussa mukaansa kiskaisevasta kirja-alennusmyyntikirjasta
- äidin tekemästä omppuhillosta aamupuuroon sekoitettuna

Tämä uusi, herra Lettu alias Paddington on aikas hyvä.
Se osaa kiinnittää minun eteisen lamppuni kattoon. Se osaa keittää kahvia minun espressokeittimelläni (joskin jälkisiivousta pitää vielä hieman harjoitella). Se osaa puhua siitä, mille tuntuu - paljon paremmin kuin minä. Se osaa kuunnella ja nauraa juuri oikeissa kohdissa. Se osaa ottaa kiinni ja saada minut tuntemaan itseni ihan pikkuiseksi vain, sillä lailla hyvällä tavalla. Se, kuten nimestäkin saattaa päätellä, on varsinainen peto tekemään lettuja. Se osaa parkkeerata taitavasti vain vähän laittomiin paikkoihin.
Ja osaa se niitä toisenlaisiakin juttuja, joita en tässä yleisen nolostuksen välttämiseksi ala luetella.

Koskaan aiemmin en ole kyennyt olemaan ahdistumatta kahdesta hammasharjasta minun kylpyhuoneessani.