Voimallinen vuohieläin

Eilen, mun viimein vapauduttua kolmioiden ja ansion alistavasta ikeestä, olisin kovasti halunnut lähteä kulauttelemaan muutaman maltaisen. Kaikki olivat kuitenkin jossain tekemässä jotain jonkun kanssa, joten olin jo alistunut kohtalooni kököttää illan yksin kotona yksiössäni punaviinipullo kainalossa. Onneksi kuitenkin meillä on a) Irc-Galleria, b) Nuu ja sen ideat sekä c) uhrautuvaisia työtovereita: mä heittäydyin itselleni hyvin epätyypillisesti villiin spontaaniuskurimukseen, karkasin töistä tunnin etuajassa ja syöksyin maitojunaan, joka olisi vievä minut Karjaalle.

Maailman ehtoisin emäntä Nuu Armollinen oli nikkaroinut jääkaapin täyteen evästä ja saunan pullolleen löylyä, ja niinpä vietimme iltaa henkeäsalpaavan idyllisessä Ponilaaksossa kahden, vain urhea ja estottomasti rakkaudenosoituksia tarjoileva pikkukoira Punk-Punk, jalot ratsut Bob-Popsicle ja Ilkeä Sohva sekä nimetön ja vittumainen kissa seuranamme.

Aiheet perustuivat tutusti toistoon sekä huonoon huumoriin: saunapolulla varoimme poltergeisteja eli polttouhreja; myöhemmin illalla totesimme, että Punkki on kinesisk eli kineettinen. (Tänään selvisi vielä portofinon tarkoittavan luonnollisesti luksushuoraa.)

Oli jännittävää huomata, että parhaat keskustelut syntyvät edelleen aina siinä vaiheessa, kun ollaan jo kaivauduttu siskonpetiin vällyjen alle, valot on sammutettu ja äänet ovat unisen narisevia. Yhtäkkiä toinen sanoo taikasanan: kipu, tai ihmissuhde, tai seksi, ja raukeus on tiessään. Sen jälkeen ei ole muuta mahdollisuutta kuin keskustella keskustelemasta päästyään, puhua asioista, jotka ovat niin arkoja tai koskettavia tai tuskallisia tai nolostuttavia tai herkistäviä, ettei koskaan kehtaisi niitä koskaan päivänvalossa kenellekään tunnustaa. Ne pitää puhua ulos systeemistään, pimeään tuijottaen, uskaltamatta kääntää päätään ja kohdata toisen katsetta pimeän läpi. Päästää lauseita kohti kattoa, spekuloida, tunnustella, myötäillä, paljastaa; välillä peittoa kohentaen tai koiraa mietteliäästi rapsuttaen.
Siitä tulee vieläkin hyvä, huojentunut ja lähentynyt olo, ihan kuin silloin kymmenvuotiaana parhaan kaverin luona yökyläillessä, suurimpia salaisuuksia ja juustosnacksipussia jakaessa. Mulle se on tärkeää, sillä mä haluan ymmärtää ihmisiä pohjia myöden: niiden motiiveja, taustoja, vaikuttimia ja tuntemuksia. Mä myös haluan, että mua ymmärretään, että mulle annetaan tilaisuus antaa itsestäni jotain yksityistä. En mä sitä kaikille halua tarjota, enkä kaikista tietää. Tärkeimmistä vain.

Tällä hetkellä harjoitan jälleen aikuisen ihmisen priorisointia: valitsin Panacodin ja relaksanttien sijaan vodkan, sillä haluan kuumeisesti yöhön. Sekaisin en niitä sentään ota, joku roti.