Don't hijack a Ferrari if you don't know how to drive

Tänään olen ajatellut muun muassa seuraavaa:

- Toisinaan, tiettyjen asioiden perään haikailtuaan on kovin terveellistä kohdata näitä asioita tosielämässäkin. Muistaa taas, miksi oikeestaan se on parempi näin. Paljon parempi.

- Miten on tiettyjä ominaisuuksia, joita ei kukaan kykene keneenkään istuttamaan. Niitä ei imetä äidinmaidosta eivätkä ne tule selkäytimestä. Niitä joko on tai sitten niitä ei ole, ja se siitä.

- Mun naapurit lopettivat ilmeisen hätääntyneinä hetkeksi sisätupakointinsa, kun mä kävin eräs aamu sujauttamassa niiden postiluukusta lapun, jossa kohteliaasti ja ystävällisesti, joskin napakasti ja juonikkaasti huomautin tästä havaitsemastani epäkohdasta ja pohdin jatkotoimenpiteiden mahdollisuutta ja tarvetta. Nyt ne ovat ilmeisesti rohkaistuneet uudelleen, mutta vain yötupakoinnin osalta. Mä salaa toivon, että ne joskus vähän sammuisivat sänkyynsä ja heräisivät juuri, kun liekki suutelee jalkapohjaa. Tietenkin niin, ettei ketään muita tarvitsisi vaivata, esim. minua naapurin ja pelastajia, no, pelastajien ominaisuudessa. Jospa ne siitä järkkyisivät sen verran, että vaikka lopettaisivat koko touhun. Tai sitten niitten jalkapohja tosiaan vioittuisi niin pahasti, etteivät ne enää pääsisi kiipeämään tuuletusparvekkeelle savukkeelleen ja sitten niiden olisi välttämätöntä hinuttaa sen keittiöflektin alla. Toisinaan kyse on sekunneista.

- Istuessani tänään Hämähäkkipojan vieressä autossa mun oli vaikea muistaa, miksi olin siihen pikkuisen ihastunut vielä loppusyksystä. Koska se ei luvalla sanoen ole kovinkaan miehekäs ja voin elävästi kuvitella, että suhteessa se on juuri sellaista nokkiinsa ottavaa ja kohtelua vaativaa migreenityyppiä. Sitä tyyppiä, jota mun mielestä yhdenkään ihmisen, mutta etenkään miehen ei tulisi koskaan, ikinä, milloinkaan, missään olosuhteissa edustaa. Ei pidä ymmärtää väärin, loistotyyppi se on edelleen ja sitä paitsi oikeasti mallin näköinen. Ja lisäksi musta on kiva, että mä olen viime kerrat kiivennyt huomattavasti sitä taitavammin. Pikkusielu kun olen.

- Miten ihmisten välisestä kanssakäymisestä häviää täysin kaikki ylenmääräinen kontrollointi ja tikahtelu, kun niiden välissä ollut lataus syystä tai muusta purkautuu ja katoaa.
Toisissa tapauksissa tämä johtaa oikean ystävyyden syntyyn, pakottomaan ja viihtyisään yhdessäoloon, sellaiseen toiselle tasolle kohonneeseen välittämiseen.
Toisissa tapauksissa seurauksena on kaikenlaisen yhteydenpidon näivettyminen, ehkä jopa seuran välttely ja yleinen vaivaantuneisuus tai vastaavasti yhdentekevyys.

- Kenelle mä soitan, kun joku tai jokin on saanut mut hieman suunniltani? Ennen soitin suoraan Reinolle; nyt mulla on sitäkin parempi ensiosoite.
Sitä paitsi huomenna on taas perjantai ja edessä on kokonainen viikonloppu täynnä kiireettömyyttä, mukavia juttuja ja loistotapahtumia sekä huikeaa seuraa.

- Nyt vois olla vähän aikaa juuri näin. Täsmälleen näin.
Tai ehkä pidempäänkin, kuka tietää.