"Mulla on pidempi pinna kuin teillä!" "Niin, tai sitten ne on sun piuhat jotka on pitkät."

Tämä viikonloppu on ollut merkillistä turbulenssia menneen ja tulevan törmäyskurssilla. Aiemmin tällä viikolla paikansa ottaneiden sattumuksien lisäksi eilen osuimme Otteeseen yhtä aikaa erään muutaman vuoden takaisen eksäni kanssa, kutsuttakoon häntä tässä yhteydessä vaikkapa Kehari-Jonneksi: mies, joka melkoisella varmuudella kuuluu top 5:een maailmankaikkeuden absoluuttisesti parhaannäköisistä miehistä kautta aikain; mies, jonka sydän on puhdasta kultaa; mies, joka on kiltti, kiva ja herkkä; mies, josta tulee vielä täydellinen aviomies jollekulle.
Ei mulle kuitenkaan.

Kehari-Jonnen yhteydessä nimittäin (se alkuosa viittaa tietenkin kehonrakennukseen, senkin sairaat siat) jouduin aikanani painiskelemaan kovasti pääni sisässä siitä, mikä on riittävä syy sanoa, ettei tästä tule mitään ja että jatketaan molemmat omiin suuntiimme.

Ulkonäön perusteella tapahtuva dumppaaminen on pinnallista ja mautonta, mutta sitä tapahtuu jatkuvasti (ruma tukka ja liian lyhyet lahkeet); tosin valtaosa siitä taitaa olla sellaista ennakoivaa karsintaa eikä niitten omaan pirtaan mahtumattomien kanssa lähdetä edes ensimmäisille treffeille.

Henkiset syyt ei kyllä oikeastaan ole yhtään sen helpompia. Mun mielestä on myöskin aivan järkyttävän ahdistavaa a) havaita jonkun olevan turhan epäskarppi ja siten täysin eri universumissa kuin itse on ja b) käyttää tätä eroamisen syynä. Se kuulostaa sellaiselle kuvottavalle itsensä ylentämiselle, kuin olisi jotenkin parempi ihminen ollessaan mielestään jotakuta toista älykkäämpi. Etenkin, jos ei sen perusteella pysty sietämään tätä toista enää ollenkaan.

Se on kuitenkin myös asia, josta ei vain voi tinkiä.

Mä olenkin melko varma, että iso osa niistä meillä ei harmi kyllä oikeasti ole mitään yhteistä ja sä olet loistava tyyppi, mutta mä en vain tunne sua kohtaan kipinöitä onkin todellisuudessa sellaisia verhottuja sä olet niin hermeettisen tyhmä, että mä en voi kuvitellakaan olevani sun kanssa alasti -keissejä. Tai voihan sitä kertaluontoisesti ilotella alasti vaikka minkälaisen pässinpään kanssa, miehet kuulemma pidempäänkin, mutta en tunne montaakaan, jotka voisivat oikeasti ajatella syövänsä aamiskaa sellaisen kanssa toistuvasti.

Mä haluaisin nyt jatkaa oman sydämeni epätahtisen sätkimisen kuuntelua peiton alla, mutta en keksi mitään asentoa, jossa haluaisin ja kykenisin olla. Ois myös ehkä aika ässää syödä jotain, vaikka sitä fetasalaattia tuolta jääkaapista, kun se yöllinen lihapiirakka maidolla (3 €! Kelatkaa miten halpaa!) taitaa alkaa olla kutakuinkin sulatettu.
Mun tekee kauheasti mieli siteerata tähän vielä muutamaa eilistä satunnaista hahmoa, tähän tapaan:
"Mulle on aivan sama, vaikka käyttäisitte piriä!"
"Freddie, muista pitää suu kiinni kun soitat!"
"Et kato tota rumpalia, se on kasiseiska!"
"Voi ei, mua hyväillään..."
"Laita sille, että istut just autossa kermat reisillä menossa keskustaan."

Näinhän se meni, osapuilleen. Tack för det teille, jotka kokevat itsensä asianosaisiksi!