Heila 2.0 eli Parempi Kuin Kaikki Aikaisemmat Yhteensä

Tänä aamuna hämmennyksekseni herätessäni en voinut olla esittämättä itselleni jälleen kerran sitä perimmäistä kysymystä: miksi ihmiset juovat viinaa? Eilen oli huisaa, joskin yllätyksekästä, mutta oliko se taaskaan sen arvoista? Sen arvoista, että olen tänään ollut taantuneena ameeban tasolle, päässä yhtä monta ajatusta kuin keskiverrolla jukkapalmulla; maannut sikiöasennossa sängyllä ja tuijottanut telkkaria tyhjä katse verestävissä silmissäni.

Mulla ei taida olla yhtään järkevää lausetta mielessäni, vaikka niin luulinkin ryhtyessäni bloggaamaan. Pätemisen tarpeestahan tässäkin lienee vain kyse.

Mun tekisi mieli listata top 5 telkkariohjelmista perusteluineen juuri nyt, mutta jotenkin tuntuu ettei se kiinnosta ketään (1. The L-Word, 2. Dexter, 3. Six Feet Under, 4. Brothers & Sisters, 5. Heroes).

Mun tekisi mieli siteerata Neljää ruusua:
Eikä viimeistä lomapäivää tarvitse tuhlata teeveen katseluun,
voi nauttia tulematta humalaan
(Matka on syvä)

Mun tekisi mieli kertoa eilisestä heppailusta ja siitä, miten mulla ja Baballa alkaa vähitellen synkata jopa siinä määrin, että uskalsin eilen hypätä sillä pikkuisen ristikon muutamaan kertaan ja se tuntui niin mahtavalle, etten saanut naamaani enää takaisin peruslukemille millään vaan hymyilin niin että ikenet vilkkuivat ja silmät katosivat näkyvistä poskien taakse. Ja Nuu oli uskomattoman kärsivällinen koutsi eikä huutanut mulle yhtään, vaikka tein parhaani tuhotakseni koko suorituksen hosumalla raajoillani epäsymmetrisesti ja satunnaisesti sekä niistämällä välillä hihaani.

Mun tekisi mieli kertoa siitä, miten mä usein jotain pelätessäni ryhdyn hölmöilemään ja saatan siinä ohessa pilata jotain, ja miten mä toisinaan haluaisin vain kytkeä pääni pois päältä ja kuunnella pelkkää haitilaista staattista kohinaa omien ajatusten kirkunan sijaan.

Mun tekisi mieli kirjoittaa siitä, miten mua korpeaa ihmisten luokittelu sellaisen piirteen perusteella, mitä ne itse eivät ole valinneet, mutta joka vaikuttaa niiden elämään kenties melko määräävästikin. Ja kirjoitankin, mutten tänään vielä.

Kaiken tämän sijaan aion nyt viimeinkin nousta ja könytä suihkuun, sillä mulle tehdään tänään ruokaa, enkä mä ole edes aloittanut itseni valmistelua. Nyt alkais kai olla korkea aika.